keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Espanjan syksy = Suomen kesä

Mikä erottaa Suomen ja Espanjan syksyt toisistaan? Sää tietenkin! Jos kummankin maan syksyä pitää kuvailla kolmella sanalla, niin Suomen kohdalla sanat olisivat vesisade, viima ja pimeys. Espanjan kohdalla parhaimmat sanat olisivat aurinko, lämpö ja sadekuuro. Sade on juuri se tekijä, joka tekee suurimman eron maiden välille. Me suomalaiset olemme tottuneet monta päivää kestäviin sadejaksoihin, jolloin aurinko ei pilkahda edes sekunniksi harmaan pilviverhon lomasta. Espanjassa tällaiset jaksot ovat harvinaisia ja sateet tulevat lähinnä kuuroina, jotka kestävät maksimissaan tunnin verran. Lisäksi, sadekuuron jälkeen paistaa aina aurinko - kirjaimellisesti.

Kesäkuukausina täällä Alteassa taisi iskeä sadekuuro jopa kerran, ja nyt syksyn saavuttua sadekuurot ovat melkein jokaviikkoisia. Sää on muutenkin muuttunut lokakuun edetessä epävakaisemmaksi, muttei kuitenkaan kylmäksi. Aurinkoa riittää ja lämpömittarikin on päivällä vielä 20 asteen paremmalla puolella, joten ei tässä edes lähennellä Suomen syksyä. Jos vertailua haluaa, niin kyseessä taitaa olla lähinnä tyypillinen Suomen kesä. On siis erittäin vaikeaa kuvitella, että samaan aikaan Suomessa hytistään pipot, lapaset ja villasukat päällä, kun ulkona päästään parhaimmillaan jo nollan - ellei jopa muutaman miinusasteen - tuntumaan.
Lokakuista auringonottoa.


Alussa jopa uskalsin epäillä, pitääkö kaikkien hehkuttamat yli 300 aurinkopäivää todellakin paikkansa täällä Alteassa, mutta nyt noita lukuja ei ole todellakaan vaikea uskoa. Tällä hetkellä ulkona paistaa aurinko ja pilviäkin on vain nimeksi ja viikonloppunakin retkotin onnellisena rannalla ottamassa aurinkoa muutamaan otteeseen, joten on pakko uskoa faktatieto todeksi. Suomalainenhan ei usko mitään, mitä ei ole kokenut tai nähnyt itse!

-Roosa-


keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Spain forever in my heart

Neljä kuukautta takana työharjoittelua ja vielä yksi edessä, jonka jälkeen Suomen marraskuu tervehtii minua pimeänä ja kylmänä Helsinki-Vantaan lentokentän ulko-ovilla. Fiilikset Suomeen palaamisesta ovat kaksijakoiset: toisaalta on ihana nähdä taas perhettä ja ystäviä, mutta toisaalta paluu Suomeen vuoden pimeimpänä ja masentavimpana aikana saa ihon kananlihalle jo etukäteen. On siis hyvä varautua hyiseen Suomeen kertaamalla kaikki ne lämpimät ja hienot hetket Espanjan auringon alla.

Ilmasto


Lokakuu vetelee jo puoliväliä, kun Alteassa päivälämpötila kipuaa vielä iloisesti yli +25 lämpöasteen ja joinakin päivinä jopa vielä yli +30 asteen - puhumattakaan siitä, että sadepäiviä viimeisen kuukauden aikana on ollut jopa yksi. On vaikea kuvitella, että samaan aikaan Suomessa sataa vettä lähes päivittäin, ja lämpötila saattaa parhaimpina päivinä nousta +10 asteen paremmalle puolelle. Suuri suunnitelmani on siis varastoida tätä lämpöä mahdollisimman paljon kroppaani Suomea varten. Laitan vielä varmuudeksi sormet ristiin ja peukalot ylös, niin voin edes uskotella itselleni, että suunnitelmani on vedenpitävä.

Kulttuuri


Vaikken voisikaan viedä Altean ilmastoa mukanani Suomeen, voin aina varastoida palasen sen kulttuuria mieleni sopukoihin. Rento ote elämään ja hyvä espanjalainen keittiö ovat jatkossakin osa elämääni, vaikken täällä enää asuisikaan. Tapakset ja paella höystettynä lasillisella hyvää viiniä eivät lähde minusta pois, vaikka joku lupaisi minulle kuun taivaalta vastalahjaksi. Täällä olen myös ymmärtänyt, että vaikka elämä potkisi päähän 23 tuntia vuorokaudessa, on hyvä silti iloita siitä yhdestä tunnista, jolloin elämä ottaa taukoa murjomisesta. Silloin hymyillään, iloitaan ja nauretaan kaikki huolet pois eikä huolehdita huomisesta. Tätä mentaliteettia espanjalaiset vaalivat joka päivä. Vaikka Espanjan talous onkin kuralla, sitä ei näe paikallisista ihmisistä. Syntymäpäivälaulut raikuvat joka ilta ravintoloissa, ja naurunremakan kuulee jo pitkän matkan päähän. Näin sitä pitääkin elää!

Ihmiset


Mitä olisikaan elämä ilman hyviä ystäviä? Tyhjää. Työharjoitteluni aikana olen tutustunut Alteassa mitä ihanimpiin ihmisiin, ja he ovat tuoneet elämääni taas hieman lisää rikkautta. Uudet tuttavuudet ovat elämän suola, ja täällä Alteassa minun on ollut erittäin helppo tutustua uusiin ihmisiin. Ihmisten avoimuus ja positiivinen ote elämään näkyy heidän jokapäiväisessä elämässään. Reipas katse silmiin ja hymyileminen, vaikkei tuntisikaan vastaantulijaa, on jotain, mitä suomalaiset eivät tee. Palatessani Suomeen juuri tämä aiheuttaa varmasti pienen kulttuurishokin, ja minulta menee hetki tottuessa taas siihen, ettei vastaantulijoille saa hymyillä ilman hullun leiman saamista.

Vaikka Suomeen palaaminen tuntuu nyt hyvältä, niin tiedän, että Espanja, ja varsinkin Altea, ovat jättäneet lähtemättömän jäljen elämääni. Palaan tänne vielä, oli syy sitten työ tai pelkkä loma. ¡Viva España y Altea!

-Roosa-