Neljä kuukautta takana työharjoittelua ja vielä yksi edessä, jonka jälkeen Suomen marraskuu tervehtii minua pimeänä ja kylmänä Helsinki-Vantaan lentokentän ulko-ovilla. Fiilikset Suomeen palaamisesta ovat kaksijakoiset: toisaalta on ihana nähdä taas perhettä ja ystäviä, mutta toisaalta paluu Suomeen vuoden pimeimpänä ja masentavimpana aikana saa ihon kananlihalle jo etukäteen. On siis hyvä varautua hyiseen Suomeen kertaamalla kaikki ne lämpimät ja hienot hetket Espanjan auringon alla.
Ilmasto
Lokakuu vetelee jo puoliväliä, kun Alteassa päivälämpötila kipuaa vielä iloisesti yli +25 lämpöasteen ja joinakin päivinä jopa vielä yli +30 asteen - puhumattakaan siitä, että sadepäiviä viimeisen kuukauden aikana on ollut jopa yksi. On vaikea kuvitella, että samaan aikaan Suomessa sataa vettä lähes päivittäin, ja lämpötila saattaa parhaimpina päivinä nousta +10 asteen paremmalle puolelle. Suuri suunnitelmani on siis varastoida tätä lämpöä mahdollisimman paljon kroppaani Suomea varten. Laitan vielä varmuudeksi sormet ristiin ja peukalot ylös, niin voin edes uskotella itselleni, että suunnitelmani on vedenpitävä.
Kulttuuri
Vaikken voisikaan viedä Altean ilmastoa mukanani Suomeen, voin aina varastoida palasen sen kulttuuria mieleni sopukoihin. Rento ote elämään ja hyvä espanjalainen keittiö ovat jatkossakin osa elämääni, vaikken täällä enää asuisikaan. Tapakset ja paella höystettynä lasillisella hyvää viiniä eivät lähde minusta pois, vaikka joku lupaisi minulle kuun taivaalta vastalahjaksi. Täällä olen myös ymmärtänyt, että vaikka elämä potkisi päähän 23 tuntia vuorokaudessa, on hyvä silti iloita siitä yhdestä tunnista, jolloin elämä ottaa taukoa murjomisesta. Silloin hymyillään, iloitaan ja nauretaan kaikki huolet pois eikä huolehdita huomisesta. Tätä mentaliteettia espanjalaiset vaalivat joka päivä. Vaikka Espanjan talous onkin kuralla, sitä ei näe paikallisista ihmisistä. Syntymäpäivälaulut raikuvat joka ilta ravintoloissa, ja naurunremakan kuulee jo pitkän matkan päähän. Näin sitä pitääkin elää!
Ihmiset
Mitä olisikaan elämä ilman hyviä ystäviä? Tyhjää. Työharjoitteluni aikana olen tutustunut Alteassa mitä ihanimpiin ihmisiin, ja he ovat tuoneet elämääni taas hieman lisää rikkautta. Uudet tuttavuudet ovat elämän suola, ja täällä Alteassa minun on ollut erittäin helppo tutustua uusiin ihmisiin. Ihmisten avoimuus ja positiivinen ote elämään näkyy heidän jokapäiväisessä elämässään. Reipas katse silmiin ja hymyileminen, vaikkei tuntisikaan vastaantulijaa, on jotain, mitä suomalaiset eivät tee. Palatessani Suomeen juuri tämä aiheuttaa varmasti pienen kulttuurishokin, ja minulta menee hetki tottuessa taas siihen, ettei vastaantulijoille saa hymyillä ilman hullun leiman saamista.
Vaikka Suomeen palaaminen tuntuu nyt hyvältä, niin tiedän, että Espanja, ja varsinkin Altea, ovat jättäneet lähtemättömän jäljen elämääni. Palaan tänne vielä, oli syy sitten työ tai pelkkä loma. ¡Viva España y Altea!
-Roosa-