¿QUE PASA? Espanjaa osaamattomana Alteassa

Kävellessäni Altean katuja, kuulen kovaa puheen sorina, mutta en ymmärrä sanaakaan mitä ihmiset ympärilläni puhuvat. Kämppäkaveri koittaa kysyä perheestäni, mutta en pysty vastaamaan sillä en kykene puhumaan sanaakaan espanjaa. Tuntuu kuin olisin keskellä ”Serranon-perhettä” vailla tekstityksiä.

Haaveni on ollut jo useamman vuoden oppia puhumaan espanjaa. Intohimoni espanjan kieltä kohtaan lähti muutama vuosi sitten katsoessani Suomessakin hyvin tunnettua televisio sarjaa Serranon perhettä. Valitettavasti en ole missään vaiheessa saanut aikaiseksi opiskelujeni aloittamista. Olen aina vedonnut kiireisiin vaikka oikeasti kyse on vain aikaan saamattomuudesta. Viime kesänä vieraillessani Espanjassa ensimmäistä kertaa elämässäni päätin, että nyt vihdoin ja viimein teen sen. Haavettani vauhditti mahdollisuus muuttaa Espanjaa talveksi, karkuun Suomen kylmältä talvelta!

Espanjan kieli on mielestäni yksi hienoimmista kielistä, joita tiedän – suomen jälkeen tietenkin! Kielen temperamenttisuus ja puheen tempo ovat suurimmat eroavaisuudet suomen kieleen verrattuna ja minua eniten kiehtovat ominaisuudet. Verbien taivuttaminen ja nopean puheen ymmärtäminen ovat suurimmat vaikeudet, joita ensimmäiseksi kohtaa. Erääksi tehokkaimmista kielenopiskelutavoista olen löytänyt lapsuuden sankarini Paavo Pesusienen. Lastenohjelmien katsominen tekstityksien kera on helppo ja vaivaton tapa opiskella kieltä. Kieli, jota lastenohjelmissa käytetäan on erittäin yksinkertaista ja näin ollen juuri sopiva tämän hetkiselle espanjan kielentasolleni. Olen seurannut myös Serranon perhettä, mutta siinä heikosti onnistumatta; paikallisessa digiboxissa kun ei ole mahdollisuutta saada suomenkielistä tekstitystä.

 

Olen asunut täällä nyt muutaman viikon ja  näiden muutamien viikkojen aikana olen omistanut suurimman osan vapaa-ajasta espanjan kielen opiskelemiseen. Näin lyhyessä ajassa olen kehittänyt kielitaitojani mielestäni jo paljon. Alteassa ja ympäristössä puhutaan standardiespanjaa, eli täällä espanjan kieli on kaunista ja ilman vahvoja murteellisia korostuksia, joten uusi kielen oppija voi olla varma siitä, että oppii normi-espanjaa vahvan murteen sijaan, kuten kävisi helposti esimerkiksi Andalusiassa. Toisaalta alueellamme puhutaan myös katalaanin toista versiota eli valencianoa. Pidempään täällä asuneita haastattelemalla selviää, että ”nacionalismo” ei ole kuitenkaan täällä niin vahva kuin vaikkapa Barcelonassa, eli ihan voi kuulemma espanjaksi elellä täällä vaikka loppuelämänsä. Uuteen maahan muuttaessa on mielestäni tärkeä oppia ymmärtämään paikallista kieltä. Kyky kommunikoida paikallisten kanssa auttaa saamaan maasta kuin maasta enemmän irti. Onneksi paikaliset ystäväni puhuvat erittäin hyvää englantia ja työkaverini meillä Valkeassa Marinassa auttavat minua suomeksi mielellään tarpeen tullen arkipäivän ongelmatilanteissa.. Itse asiassa toimistossamme puhutaan seitsemää eri kieltä. Suomi, espanja ja englanti ovat toimistomme pääkieliä, jotka soljuvat toimistossamme mukavana sekamelskana koko ajan. Asiakkaat saavat kaikki tahtomansa palvelut sataprosenttisesti suomeksi niin halutessaan madaltaen kynnystä Espanjan asunnon hankintaan. Muuten Alteassa pärjäilee, kutakuinkin, myös englanniksi. Ja tietenkin elekielellä!

Aurinkorannikko ja Marbella

Päätämme tutustua Aurinkorannikkoon ja etenkin Marbellaan. Alteasta pääsee Marbellaan kätevästi A7- Välimeren moottoritietä pitkin. Matka humahtaa Murcian ja Almerian kautta Andalucian maakuntaan. Kieli muuttuu andalusian vahvaksi murteeksi. Marbellaan saavuttaessa en ymmärrä hotellin henkilökuntaa heti ensi-istumalta, mutta mieleni rauhoittuu kun espanjalaisella miehellänikin on vaikeuksia. Muistuttaa tämä kieli suomen savvoo.

Turismiteollisuus on täällä professionalisoituneempaa kuin meillä päin. Eipä karautella Marbellassa vanhankaupungin kulmabaariin hevosella, kuten näin tänä aamuna viimeksi paikallisen isännän hevosensa kanssa aamukahvilla kulmabaarissani Alteassa. Marbellassa sitä vastoin kuulee siis andalusian kielen ohella lähinnä vahvaa brittiaksenttia. Autenttisen Altean jälkeen tuntuukin kuin olisi saapunut toiseen maahan. Paikallinen väestö ei ole yhtä huomattavassa roolissa kuin Alteassa. Hymy on kuitenkin herkässä kaikilla matkailualan ammattilaisilla. Täällä ymmärretään hyvin mistä se raha tulee.

Puerto Banús

Matka suuntautuu ensimmäisenä iltana Puerto Banúkseen. Hetken päästä poliisit ajavat takaa pillit kiljuen uutta Ferraria. Tai siis varmaan siinä Ferrarissa istuvia ihmisiä.

Tämä näyttää olevan plastiikkakirurgian mekka. Botox myy varmaan myös hyvin. Sen verran on jähmeitä kasvoja liikkeellä. Ravintoloiden hinta-laatusuhde on heikohko, joten päätämme kokeilla seudun muita ravintoloita seuraavina iltoina. Tämä on siis SE paikka, jonne tullaan näyttämään hienoja autoja, turkkeja, loistojahteja ja trimmattuja naisia. Kioskissa myydään suomalaisia sanomalehtiä. Aika makeeta. Siis ne suomalaislehdet.

Aito maaseutu?

Espanjalainen mieheni vie minut Mijaksen kylään. Parkkeeraamme auton keskustaan marokkolaisen nahkakaupan eteen, josta meitä jo huudellaankin kauppaan sisään. Edessä avautuu kymmeniä turistibusseja ja suomalaista miestä kammetaan parhaillaan itseään pienemmän, köysillä suustaan suljetun pienen aasin selkään. Joku on keksinyt, että Mijas on aasien kaupunki. Turisteille myydään näin ”aitoa” Espanjaa. Touhu on sen verran aitoa, että mieheni päättää ottaa hatkat paikasta kymmenen minuutin jälkeen. Minulle jää vaihtoehdoiksi hypätä autoon tai jäädä katselemaan tätä showta. Valitsen ensimmäisen vaihtoehdon.

Seuraavana päivänä koitamme onneamme Rondassa. Sinne ajaessa tulee vastaan jälleen kerran kymmeniä turistibusseja. Päätimme mennä iltapäivällä, että näkisimme turistien joukosta myös maisemia. Se suunnitelma meni mönkään, koska vielä illansuussa paikka oli täynnä turisteja kameroineen.

Näiden matkojen jälkeen luovuimme maaseutumatkoista ja turistina olemisesta. Paikat ovat kertakaikkiaan liian täynnä. Parempi siis keskittyä siihen mitä Marbella parhaiten tarjoaa!

Shop it!

Marbella on shoppailijan unelma! Kauppakeskuksia on useita ja joskus päivät voivatkin hujahtaa auringonvalon sijasta kauppojen halogeenilamppujen paisteessa. Rahoista pääsee kätevästi eroon täällä. Matkaan tarttuu kaikkea luksusmerkkisistä ballerinatossuista tietokonevempaimiin.   

Ravintolat

Espanja on suuri ruokamaa. Joskus ihan liiankin suuri meikäläisen kropalle. Espanjan vuosien aikana olen todellakin oppinut, ihan liiankin hyvin, nauttimaan hyvästä ruoasta. Puerto Banúksen jälkeen illallistamme Nueva Andalucíassa ruotsalaisten (!) omistamassa Magna-ravintolassa. Tänne palasimmekin sitten useampana iltana. Ympärillä puhuttiin joka kerta kolmea kieltä, suomea, ruotsia ja englantia. Brittimies laulaa aidolla englantilaisaksentilla Cantarea, mutta ruoka on älyttömän hyvää. Samoin ravintolan terassin maisemat. Laskukin kyllä on osattu kirjata ihan korkeaksi, mutta onneksi sen saadessa olen jo nauttinut hyvän määrän kouhuviiniä.

Pariin kertaan illallistamme myös hotellimme Meliá La Quintan japanilaisravintolassa. Kokki on todellinen artisti. Show pitää jokaisen itse nähdä. Ja maistaa keittiön antimia! Tästä ei sitten paljon ravintolan anti voi parantua!

Suomi-kaupungit

Yli 10 vuoden ulkomailla asumisen jälkeen en ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa: Fuengirolan kaduilla puhutaan suomea, joka paikassa mainokset suomeksi ja kaupunki on täynnä suomalaisia! Etsiessäni suomikauppaa, poikkean paikalliseen baariin, jossa minulle tietä neuvovat mukavat suomalaismiehet ovatkin kotoisan oloisasti vahvassa laitamyötäisessä puoleltapäivin. Täällä suomalaiset ovat nimenneet jopa kadut suomeksi. Torremolinos ja Benáldamena ovat kummallakin puolen Fuengirolaa ja näyttävät samanlaisilta paikkakunnilta kuin Fuengirola ja suomea puhutaan yhtä sujuvasti.

Takaisin Alteaan

Espanja on upea ja suuri maa. Sen löytämistä ja tutkimista avittavat mukavasti maailman luokan infrastruktuurit moottoriteineen. Matka palautuu 10 päivän Marbellassa oleskelun ja antropologisen tutkimuksen (!) jälkeen Alteaan. Lämpötila on Alteassa sama kuin Marbellassa. Valkeana hohtava taiteilijakaupunki Altea ottaa meidät taas vastaan omintakeisella otteellaan, jylhien vuorien luoden mystisen tunnelman taustalle. Matkailuteollisuus puuttuu täältä. Samoin jättimäiset kauppakeskukset. Sitä vastoin tänäkin iltana täällä meillä on useita kulttuuritapahtumia ja naapuribaarin edessä edelleen se hevonen. Altea Hillsillä on tosin niitä Ferrareitakin. Aika paljonkin. Mutta ne eivät oikein sovi tämän keskiaikaisen kaupungin ahtaille kaduille, eivätkä niiden omistajat niitä viitsi esittelemällä esitellekään. Ei sovi oikein idylliin. Kadut kun on tehty aasivaljakoille aikoinaan. Shoppailua varten pitää mennä 10 kilometrin päähän Benidormiin, jossa maisemat ja tunnelma ovatkin sitten eri sorttia. Mutta se on aivan eri tarina se.