Vietettyäni jälleen kerran upean viikonlopun meren äärellä +24 ºC lämmössä, Välimeren keittiön antimista ja leppoisan ihanasta ilmapiiristä nautiskellen, olen miettinyt, että Alteassa voisi kuvata dokumentin Espanjan lamasta. Nimittäin ulkopuolisena sitä lamapeikkoa ei siis kertakaikkiaan huomaa! Kadut ovat puhtaita, roskan roskaa ei näy missään, palvelu pelaa, olo on turvallinen, espanjalaiset pelaavat lapsiensa kanssa pallopelejä rannalla ja ulkomaalaiset uivat Välimeressä (espanjalaisillehan tällaiset huhtikuun lämpötilat ovat vielä täyttä talvea). Ravintoloissa on väkeä, hotelleissa turisteja ja espanjalaisilla hymy herkässä. Missä siis ne kaikki tv-ruudun protestoijat, lakkoon menijät, se suunnaton kärsimys ja kurjuus, jota Suomessa meille tuputetaan ikään kuin totuutena Espanjan tilanteesta? Miksi sitten Altea on siistimpi kuin suurin osa Keski-Euroopan kaupungeista (ja mitä luultavammin myös turvallisempi), miksi espanjalaiset eivät ole jo kaikki lukkiutuneet neljän seinän sisälle pitäen sisällään talonsa avaimia siltä varalta, että pankin vasara heilahtaa? Tai miten ylipäänsä on mahdollista, että ympäristö näyttää keskivertoa eurooppalaista ympäristöä huomattavasti vauraammalta ja ihmiset onnellisemmilta, jos maassa on kerran se kuuluisa 50 % nuorisotyöttömyyskin?Meidän suomalaisten on hankala ymmärtää, miksi totuus voi näyttää niin erilaiselta Alteassa, kuin meidän omissa tiedotusvälineissä annettuna kuvana. Espanjaa, sen kieltä ja kulttuuria tuntemalla voi kuitenkin ymmärtää miksi totuus ei olekaan sellainen, kuin me voisimme sen kuvitella routaisessa kotimaassamme. Ensinnäkin, Espanja on hyvin jyrkkä luokkayhteiskunta, jolloin alueelliset erot ovat valtavia. Toiseksi, suomalaiset tuntevat useimmiten Espanjaa kovin vähän. Eli yleensä vain massarakennetut (ja siten massa- ja moniongelmaiset) turismi- ja loma-asuntokeskittymät, joista varmasti saakin aikaiseksi hyvinkin rankkoja kuvauksia. Ne eivät kuitenkaan edusta Espanjasta kuin pientä osaa. Kolmanneksi, Espanjassa hyvinvointi nojaa pitkälti perheisiin. Vieläkään ei monessa perheessä ole koittanut se aika, kun aikuisikään ehtineiden lapsien pitäisi alkaa oikeasti edes etsimään töitä. Espanjassa on ihan normaalia, että 30-40-vuotiaitakin vielä elätetään, ainakin osittain, perheen toimesta. Ja kun nuoremmat ikäpolvet ovat nyt koulutetumpia (ainakin paperilla) kuin aikaisemmat, niin ei täällä sitten ”hantti”hommiin mennäkään. Ellei ole aivan pakko. Ja se pakko on kyllä harvinaisen pienellä määrällä tuntemistani espanjalaisista. Siten siis työnhakukin voi olla vähemmän intensiivistä kuin meillä pohjoisessa. Asian voi todeta jokainen yrittäjyyttä Espanjassa harjoittanut! Neljännekseen, Espanjan kansantaloudesta huomattava osuus toimii varjotaloudessa. Joidenkin ekonomistien arvioiden mukaan jopa kolmannes. Työttömyysluvut eivät siten ole välttämättä aina ihan samaa luokkaa luotettavuudeltaan kuin Suomen Tilastokeskuksen. Viidennekseen, espanjalaiset eivät vaivu maanrakoon, juo itseään hengiltä surkeuteensa tai kulje pää riipuksissa. Täällä osataan nauttia elämästä ja sen pienistä iloista! Iloa on vaikkapa tuoreena pyydystetty kala Altean lahdelta, playalla juoksevat lapset, sunnuntai-paella, jalkapallo-ottelun (erittäin tärkeä J) seuraaminen tai vain yleinen asioiden kommentoiminen naapureiden, ystävien ja vastaantulevien kanssa.
Espanjaan, ja varsinkin Alteaan ja koko alueellemme, voi tulla seuraamaan tätä jyrkkää lamaa! Voi laittaa aurinkolasit silmille, antaa kasvojen päivettyä Välimeren auringossa, antaa suolaisen meriveden hoitaa iho- ja muita terveysongelmia, hengittää terveellisen mikroilmaston puhdasta ilmaa keuhkot täyteen ja huokaista rentona: tässä lamamaassa on asiat aika hyvin ollakseen lamamaa!
