Valkea Marinan asuntoseminaari Espanjan kiinteistömarkkinoista kiertää Suomea 19.9. - 24.9.2011

Mediassa velloo kohu Kreikan mahdollisesta kaatumisesta. Joidenkin arvioiden mukaan velkasaneeraus alkaisi jo lähipäivien tai viimeistään –viikkojen aikana. Suomen media tuntuu antavan kuitenkin hyvin yksipuolisen käsityksen siitä, että kaikki Välimeren maat (Kreikka, Italia, Espanja, Portugali) kuuluvat samaan sakkiin.

Mediassa ei mielestämme tuoda riittävän painokkaasti esille, että Espanja EI ole kaatumassa Kreikan tavoin. Espanja ei myös ole läheskään samanlaisessa tilanteessa kuin vaikkapa Italia tai Portugali. Itse asiassa, Espanjan valtionvelka on jopa pienempi kuin Saksan. Totuus tietysti on, että se on kasvu on ollut nopeaa, mutta nyt vauhti on hidastunut. Tämän lisäksi, espanjalaiseten yksityistalouksien tila ei ole välttämättä yhtä huono mitä moni media antaa ymmärtää. Espanjalaiset eivät todellakaan ole nälkäkuoleman partaalla keräämässä viimeisillä voimillaan appelsiineja, jotta pysyisivät hengissä. Näin ei ole. Espanjalaiset kuluttavat; he käyvät ravintoloissa ja sosialisoivat baareissa cervezan ääressä seuraten samalla kotimaansa voittokulkua jalkapallossa ja koripallossa. Ei elämä espanjalaisten elämä ehkä olekaan niin kurjaa...

Toimitusjohtajamme Oskari Öhman on tulossa Suomeen kertomaan paikalla asuvana asiantuntijana vaihtoehtoisen kuvan Espanjan tilanteesta. Oletpa kiinnostunut sitten loma-asunnoista, eläkepäivistä aurinkoisella Costa Blanca Nortella tai yleisesti Espanjan talouden ja kiinteistösektorin nykytilanteesta, tässä on sinulle loistava tilaisuus kartuttaa tietämystäsi.

Oskari vierailee kuudella eri paikkakunnalla (Helsinki, Espoo, Lahti, Jyväskylä, Kuopio ja Lappeenranta) 19.–24.9.2011. Tilaisuudet ovat informatiivisia, mutta samalla kuulijoilla on loistava tilaisuus kysellä kaipaamaansa tietoa kahvikupposen äärellä tilaisuuden jälkeen.

Tutustu tarkemmin Espanjan markkinakatsausten ohjelmaan ja sisältöön.

Sateenvarjoja ja formuloita

Kesän kuumin aika alkaa olla ohi myös täällä Costa Blanca Nortella. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisin heti laittamassa villapaitaa ja pitkiä kalsareita jalkaan (niin kuin Suomessa monet jo tekevät), eikä myöskään rantasandaalien ja aurinkovoiteen vaihtamista kumisaappaisiin ja sateenvarjoon. (Toivottavasti ei Suomessakaan ihan niin huonot ilmat ole. Eihän?)

Meille parille Valkean Marinan harjoittelijalle kesän kuumuuden taittuminen tarkoitti kauan suunniteltua ja odotettua vaellusreissua  Sierra Heladan luonnonpuistoon. Nousimme sunnuntaiaamun viileydessä (+21°C) Albirin bussiin. Olisimme voineet myös kävellä Albiriin muutaman kilometrin, mutta päätimme säästää aikaa – ja voimiamme, joita molempia kyllä tarvittaisiin päivän alkaessa paahtaa parin tunnin päästä.

Minun ja Roosan mukaan oli tulossa myös paikallinen opas, jota odotimme bussipysäkillä katsoen vuorotellen kelloa ja katua, josta hänen olisi pitänyt tulla. Minuutit kuluivat, ja viimein tuli myös bussi. Hyppäsimme Roosan kanssa bussiin, ja kohta sain viestin: ”Olen kahden minuutin päästä siellä.” Olemme jo tottuneet espanjalaiseen aikakäsitykseen melko hyvin, ja melkein missä tahansa muussa tilanteessa emme olisi edes kurtistaneet kulmiamme pikku myöhästymiselle, mutta… bussi ei vain odota. Onneksi seuraava tuli jo 15 minuutin päästä, ja Albirissa odotellessamme katselimme paikallisten ja alueella asuvien eläkeläisten aamuvoimistelua rantabulevardin päässä.

Näkymät Sierra Heladalta pohjoiseen. Taustalla Calpe.

Olen käynyt pari kertaa Sierra Heladan Luonnonpuiston laidassa olevalla majakalla lenkillä. Majakalle menee päällystetty reitti, jota pitkin on todella mahtava juosta tai kävellä. Maisemat ovat huikaisevat sekä Sierra Heladan vuorille että syvänsiniselle Välimerelle ja rannan kaupungeille. Kuitenkin mieleni on tehnyt enemmän ylös vuorille kuin vaikkapa kauas avomerelle purjehtimaan. Pohjanmaan poikaa kun ei useasti ole viety edes ruotsinlaivalle, Lappiin ruskavaelluksille kylläkin.

Luonnonpuiston portilta suuntasimme oppaamme johdolla kohti puiston korkeinta huippua. Saimme hien pintaan jo pelkästään katsomalla ensimmäistä nousua, joka olikin lähes tunnin mittainen. Onneksi saimme tarpoa sen lähes kokonaan varjossa, sillä vuoren päälle päästyämme lämpötila nousi jo yli kolmenkymmenen ja aurinko alkoi paahtaa suoraan muutenkin jo liekeissä olevia pohkeita. Että se niistä raikkaista syysaamuista…

Sierra Helada - "Jäätyneet vuoret"

Vuorten päälle päästyämme sydän jätti pari lyöntiä välistä, kun ryömimme vuorotellen kurkkaamaan vuoren harjalta avautuvia näkymiä. Vieläkin huimaa päässä, kun pelkästään muistelen niitä näkymiä – monta sataa metriä aivan pystysuoraa kallioseinämää ja pari purjevenettä ja kanoottia alhaalla merellä pieninä pisteinä. Huhhuh… Ei voi kuin ihmetellä ja ihastella luonnon monipuolisuutta ja kauneutta.

Sierra Helada, eli ”Jäätyneet Vuoret”, ovat saaneet nimensä erään hauskan tositapahtuman mukaan (ei siis mikään legenda!). Joskus reilu sata vuotta sitten eräs brittilaiva oli seilannut täydessä lastissa Välimerellä. Aluksen tähystäjä oli huomannut edessään valtavan jäävuoren (Sierra Helada on mereltä katsottuna erittäin vaalea), ja ilmeisesti Titanicin esimerkistä viisastuneina he käänsivät laivan vastakkaiseen suuntaan mahdollisimman nopeasti. Koko aluksen miehistö oli ilmeisesti nauttinut hieman merivettä väkevämpiä virvokkeita, ja kapteeni ohjasi laivan Altean satamaan. Paikalliset saivat hyvät naurut kuunnellessaan merimiesten tarinaa, ja tuon jälkeen aluetta on kutsuttu ”Jäätyneiksi Vuoriksi”.

Reilun kolmen tunnin vuorivaelluksemme päätteeksi joimme kylmät Fantat sekä pulahdimme Benidormissa viilentävään mereen. Ne oli totisesti ansaittuja, samoin kuin ruokailu vanhassa kaupungissa. Kannustimme paikallisten kanssa Alonsoa F1:ssä ennen kotiinlähtöä. Bussikuskimme taisi olla vielä formuloiden huumassa, sillä emme bussin kurvaillessa saaneet torkahdettua yrityksistä huolimatta, vaikka olimme aivan reporankoina reissun jälkeen.

-Juho-

Melkein perillä Benidormissa.

Espanjan laman keskeltä – kuka täällä nyt asuntoja ostaisi?

Täällä sitä samaa hellettä ja lamaa piisaa. On piisannut siitä saakka, kun muutin tänne 2006. Monet miettivät, miten sitä keskellä näin kammottavaa lamaa voi ollenkaan pitää yllä yritystoimintaa tai ”ostaako niitä asuntoja nyt kukaan”. Meitä suomalaisiahan nyt ei välttämättä tunneta Euroopan optimistisempana kansana. Kaikki kuitenkin tulee menemään ihan päin männikköä ja ihan pianhan niitä asuntoja luovutetaan siellä ilmaiseksi hyviin koteihin. Suomalaiset kummaksuvatkin tänne Alteaan tullessaan, kun täällä ei kaikki espanjalaiset olekaan kaduilla kerjäämässä, vaipuneet depressioon, alkoholismiin tai tappaneet itseään. 

Itse asiassa täällä Alteassa suunnitellaan juuri Moros y Cristianos-fiestaa, joka alkaa parin viikon päästä. Lamasta ei ole tietoakaan, kun paikalliset paasaavat tuhansia euroja kulkueluomuksiinsa, ja kunnantalo myöntää valtaisat budjetit koko viikon kestäville ilotulitussessioille. Naapurustot lisäävät tähän ilotulittamiseen vielä omansa. Jokaisella kaupunginosalla eli barriollahan on oma, yhteiskolehtiin kerätty budjetti, kaupungin tulittamista varten. Pitäähän historiallisia perinteitä nyt kunnioittaa. Espanjassahan laitetaan vuodessa tilastollisesti enemmän rahaa ilotulitteisiin kuin esimerkiksi julkisiin kirjastoihin. ”Liika tieto lisää tuskaa” lienee espanjalaisten ajatuksissa julkisia menoja priorisoidessaan. Rahaa täällä Espanjassa kuitenkin siis on. Tietenkin sen jakautuminen on epätasaisempaa kuin Suomessa, ja julkiset menot on ehkä kanavoitu eri ideologisin kehyksin kuin Pohjoismaissa. On kuitenkin turha luulo, etteikö täällä olisi rahaa. Eri asia on siis, miten sitä käytetään. Itse toivon, että lama aiheuttaisi jopa sellaisen valtaisan käänteen, että jokaisen pikkukylän virkamiehillä ja pormestareilla ei olisi enää huikeita luksusautoja kuljettajineen automaattisesti. 

Espanja hymyilee
- ainakaan Altean fiestan varustuksista ei tingitä!

Kansannousuja täällä ei sitten noita Madridin hippejä lukuunottamatta ole. Ihmiset ovat aivan liian kiireisiä kiistellessään cervezan ääressä kulmabaarissa siitä, onko Zapatero (nykyinen pääministeri) idiootimpi kuin Rajoy (oppositiojohtaja) vai onko Rajoy idiootimpi kuin Zapatero. Kiistaa tuottavat myös monet muut päivänpolttavat asiat, kuten esimerkiksi se, että eihän Kataloniassa voi opettaa lapsille mitään espanjaksi. Kyllä se kataloniaa olla pitää. Muuten kansakuntaa ei nyt heilauta oikeastaan mikään, koska paella on yhtä hyvää kuin aikaisemminkin. Siinä välissä espanjalainen menee playalle, ottaa cervezan ja on autuaan tietämätön siitä, että pohjoiseurooppalaiset ajattelevat heidän olevan konkurssissa ja koko maan joutuvan perikatoon. Kyllä se appelsiini aina sieltä puusta kuitenkin suuhun putoaa - ihan jo pelkän painovoiman ansiosta. Miettihän jo Aristoteles näitä asioita aikoinaan. Lisäksi espanjalaisethan ovat todistaneet painovoimateoriat aina oikeiksi historian saatossa. Espanja on kuin kissa, joka putoaa aina jaloilleen jollain ihmeen tavalla, joka ei välttämättä selkene muille eurooppalaisille.   

Monella ulkomaalaisella on ihan oikeasti ajatuksissa, että kun maassa on tilastollisesti näin kova työttömyys, niin pakkohan täällä on epätoivon vallita. Moni ei ole tulleet ollenkaan miettineiksi, että Espanjassa perheyhteisö hoitaa asian niin, ettei kukaan jää ilman sunnuntaista kirkkomessua tai ainakaan paellaa. Lisäksi espanjalaiset ovat varsin optimisista kansaa. He tanssivat flamencoa siinä vaiheessa, kun muualla Euroopassa tulee vaakasuorassa räntää. Kerjäläisiä ei ainakaan meidän alueella ole yhtään sen enempää kuin Helsingissäkään.

Lisäksi moni unohtaa Espanjan olevan esimerkiksi Suomea yli 9 kertaa suurempi maa väestöllisesti. Lisäksi maa on jakautunut hyvin moneen leiriin, ihan jo historiallisen taustan vuoksi. Maa on jaettu 17 itsehallintoalueeseen, maakuntiin ja tuhansiin kuntiin. Maa on myös jyrkkä luokkayhteiskunta, kuten muutkin Välimeren maat tai esimerkiksi Iso-Britannia ja siksi alueidenkin välillä on mullistavia eroja. Itse ostin kaksi kiinteistöä Alteasta viime vuonna. Hyvillä alueilla voi ostaa turvallisesti - ei tarvitse kuin pitää silmät ja järki päässä. Jos näet keskenjääneitä, turisteille tarkoitettuja epätoivon loma-asuntokyliä, joissa ikkunat ovat kalterein varustettu varmistaaksesi asumisen vankilameiningin rikollisten häätämiseksi, niin voit olla varma, että alueen kysynnän ja tarjonnan suhde ei välttämättä ole tasapainossa. Hinnat ovat siis näissä tapauksissa alttiita putoamaan ja roimasti. Jos taas näet ympärilläsi vaurautta, hyvinvointia ja järkevällä tavalla rakennettuja rannikkokaupunkeja, joissa on oma, paikallinen elämä, niin tilanne on täysin toinen. Minne ne Euroopan vauraat ja eläkeläiset sitten tulevaisuudessa asettautuisivat elleivät tänne Espanjaan? Mikä maa pystyy tarjoamaan yhtä hyvän yhdistelmän Välimeren asunnon hankkijalle kuin Espanja? Tämä siis tulee varmistamaan kysynnän tulevaisuudessakin. 

Altean ja Costa Blanca Norten sijoittuminen
Espanjan kartalla

Eurooppassa on meneillään historian suurin väestönmuutos. Väestö ikääntyy ja luo valtavat paineet Välimeren asuntomarkkinoille tulevaisuudessa. Mikä onkaan mukavampaa kuin nousta aamulla auringonnousuun ja nauttia joulukuussa aamukahvit terassilla Välimeren kimallellessa edessä? Jos taas mietit ostamista sementoituneesta betonikylästä, jossa on tuhansia samanlaisia standardiasuntoja myytävänä, niin sanoohan sen tietenkin maalaisjärkikin, ettei sijainti ole asunnolle silloin hyvä - siis jos ajattelee, että joskus tahtoisi päästä siitä asunnosta järkevällä tavalla eroon. Tietenkin kyseisillä alueilla myyjien epätoivo on niin suuri, että hinnat ovat täysin eri luokkaa kuin alueilla, joissa viihtyvät nekin, joiden ei ole ihan pakko siellä olla. Espanja on suurien vastakohtien maa, johon mahtuu useita mikroilmastoja – ja mikrotalouksia! Täällä nyt eivät nuo egalitarisuuden aatteet ole muutenkaan niin suuressa huudossa. 

Location, location, location - nämä ovat edelleen ne kolme tärkeintä syytä kiinteistökaupassa. Ja KYLLÄ: suomalaisetkin ostavat Espanjassa asuntoja ja ovat vielä itse asiassa erinomaisen tyytyväisiä täällä auringossa. Mikäs täällä on nauttiessa maisemista, lämmöstä, hyvästä ruoasta, juomasta, paikallisesta kulttuurista ja aktitiveeteista? Ei kun espanjalaisten mukaan vaan fiestaan! Ei mikään ihme, että täällä eletään pitkään ja vanhetaan laadukkaasti. Ja KYLLÄ: nyt on hyvä aika ostaa! Voi itse asiassa tehdä huikeita löytöjä – kunhan vain katsoo, mistä ostaa! 

-Taru-

Elämää espanjalaiskylissä

Laskeuduin Alteaan vuonna 2006 Brysselin vilskeestä. Elämä muuttui elämyksiksi espanjalaiskylissä. Täällä eivät aina niin tiukat säännöt päde, ote elämään on vähintäänkin rentoa ja burn out-tilanteita tuskin tunnetaan! Espanjalaisten ehtymätön elämänilo ja mielikuvitus tekevät tästä maasta uskomattoman kokonaisuuden koomisia tilanteita. Spain is different! Tässä joitakin poimintoja matkani varrelta:

                                                      Altean ja Calpen välillä liikkuu UFO:ja

Ufoja liikenteessä!

Ja minulla on niistä todisteaineistoa. Tässä kuva todistamaan kaikkea epäilevälle Suomen kansakunnalle, että meillä täällä Espanjassa liikkuu lentäviä lautasia ihan vapaana. Menee nimittäin tässä ihan autoni edessä ja pujahtaa kätevästi Mascaratin tunneliin. Sieltä se UFO sitten pujahti sukkelasti ja suunnisti päättäväisesti Calpea kohti.

Asuntokauppa Espanjassa on ammattilaisten hommaa

Mainostusta paikallisten tapaan.

Espanjahan on tunnettu siitä, että asuntomarkkinoilla pääsee helposti eroon rahoistaan. Samoja asuntoja on kaupiteltu useille henkilöille, välittäjät eivät ymmärrä edes maan kieltä, saatika liike-elämän kulttuuria. Jotkut ottavatkin kohtalonsa omiin käsiinsä ja ryhtyvät markkinoimaan asuntoaan ihan itse. Enkä kyllä yhtään ihmettele.

Espanja on itse asiassa kärsivällisten ihmisten maa

...vai mitä sanoisit siitä, kun Vodafone on syyskuun 2011 alussa laskuttanut meitä tasan vuoden ajan Internet-yhteydestä, jota meillä ei ole? Asiaan ei auta kiljuminen puhelimessa, kaksi kertaa kuussa tehtävä tarkastussoitto Vodafonen loppumattomille asiakaslinjoille, joissa teitä palvellaan aina ”en un momentito”, ei auta faksien lähettäminen. Ei edes virallisten kirjeiden. Olemassa olematon linja on ja pysyy. Mutta kuka pystyy siis todistamaan, ettei meillä ole kyseistä linjaa? Eihän ne tosiaan näy. Eli ehkä se linja leijailee toimistomme salaperäisessä ilmapiirissä.

Vihdoin 3 viikon jälkeen!

Vodafone on hyvä myös kaksoislaskutuksessa. Aina ottavat tililtä kaksinkertaisen summan. Joka kuukauden laskun jälkeen alkaakin kuukausirutiineihimme kuuluva perintä. Juristilla uhkailukaan ei auta. Onhan puhelimen päässä yleensä juristimieheni. Hän on kovaluontoinen, mutta Vodafonelle ei voi kukaan mitään. Onneksi vähän aikaa sitten saimme heidän kanssaan jo virallisen sopimuksen tehtyä – ihan jo 3 vuoden asiakkuuden jälkeen. Ja yhdestä ylimääräisestä mokkulanettiliittymästä pääsimme jo eroon. Ei mennyt edes vuotta. Uusien puhelinlinjojen saaminen yritykselle on myös hauskuuttava, ihan oma lajinsa. Tässä kuvassa toimistossamme juhlitaan, koska Peter sai uuden liittymän vaivaisen 3 viikon ja 15 muistutussoiton/käynnin ja sähköpostiviestin jälkeen.

Joskus siis mañana-maassa kannattaa vain laittaa lippalakki päähän ja suunnistaa playalle! Niin ne espanjalaisetkin tekevät. Myös hän, jonka pitäisi olla sinulle tuomassa sitä uutta liittymää! Elämää ei oteta Espanjassa liian vakavasti. Ehkä täällä siksi eletäänkin pidempään kuin Suomessa. Lisäksi ilonaiheita löytyy ihan pienistä arkipäivän asioista. Esimerkiksi siitä, kun onnistuu saamaan uuden puhelimen ja SIM-kortin.

Onhan Espanjassa työpaikkojakin avoinna!

El Economistan-lehden kansi laman harmaina
vuosina - "etsimme uutta valtionvarain
ministeriä"

Espanjahan on jatkuvasti talousuutisissa massatyöttömyytensä vuoksi. Parin vuoden Espanjassa olemisen jälkeen yksi maan tärkeimmistä talouslehdistä julkaisi työpaikan. Lehti oli oma-aloitteisesti julistanut Pedro Solvesin eli silloisen valtiovarainministerin paikan uudelleenhakuun. Koskahan Suomessa Kauppalehti tekee saman aloitteen?

Tunnelmia terassilta

Täällä pärjää myös tällainen keskitason valokuvaaja. Siis sellainen, joka taskupokkarikameralla ottaa kuvia, joista yleensä henkilöiltä puuttuu esimerkiksi puolet otsasta. Maisemakuvaus ainakin onnistuu. Upeita maisemia nimittäin riittää silminkantamattomiin, eli käytännössä sen taskupokkarikameran voi suhaista ihan minne vaan ja painaa nappia. Näissä maisemissa on hyvä nauttia lasi (tai muutama sellainen) viiniä ja parantaa maailmaa. Sehän on aina ollut mun vahvuuksia!

Kyllä näitä maisemia kelpaa katsella :)

-Taru-