Kujajuoksussa espanjalaisten kanssa

Huh! Takana viikko raatamista ja huonosti nukuttuja öitä. Syynä ei ollut monelle suomalaisturistille tyypilliset kauppojen kiertelystä tulleet hiertymät jalkoihin ja nukkumista haittaavat palovammat, kun etelän lämpöön päästyä ei malta hillitä itseään.

Viime viikko kului vuokrausbisneksen suunnittelussa ja käynnistämisessä, jota me harjoittelijatkin saimme olla toteuttamassa. Suunnitteluun kuului monta haastavaa vaihetta: Ensinnäkin tarpeen määrittely. Monet suomalaiset haluavat mieluummin asua kodikkaassa vuokra-asunnossa, jossa saa rauhassa heräillä ja syödä aamupalaa kuin hätäillä hotellien check-out ajoista murehtien.

Itse sain suunnitella koko vuokraprosessin kulkua siitä lähtien kun asiakas ottaa yhteyttä vuokratakseen jonkun tietyn asunnon aina asiakkaan saapumiseen ja mahdolliseen jälkipyykkiin asti. Suunnittelin myös toimintamallin vuokra-asuntojen hankkimiseen ja loin rakenteen aiheeseen liittyvälle nettisivulle. Erittäin tärkeä osa toimivan kokonaisuuden löytämiseksi olivat aivoriihet ja kokoukset muiden kanssa, koska itse ei pysty ajattelemaan kaikkia mahdollisia tilanteita vaikka kuinka yrittäisi.

Aikaa vievin ja hermoja eniten rassaava vaihe koko touhussa on ollut (ja on edelleen) asuntojen omistajien kanssa toimiminen ja asuntojen vuokralle ottaminen. Suomalaisille tuottaa paljon harmaita hiuksia espanjalainen työskentelytapa, jossa ”tapaamiset” ovat erittäin tärkeitä ja niitä järjestetään paljon. Tulokset saattavat kuitenkin jäädä Roope-sedän kahviakin laihemmaksi. Suhteiden luominen ja ylläpito on asia, jossa ainakin minulle on vielä paljon ymmärtämistä. Lisäksi, monen tiedon saaminen on (Jukolan veljesten hiiden)kiven alla. Ja kun siihen vielä lisätään espanjalaiset härät (esimerkiksi byrokratia, harmaatalous, epäsuora puhetapa jne.) ympärille, niin soppa on valmis. Niinkin yksinkertainen asia kuin pohjapiirustus, on usein käytännössä mahdotonta saada. Huhhuh! Onneksi en osaa espanjaa niin hyvin, että minut lähetettäisiin kujajuoksuun espanjalaisten kanssa…

Kuitenkin suomalaisella jääräpäisyydellä ja sisulla homma on saatu mielestäni hyvään kuosiin. Olemme valmiina vastaanottamaan ensimmäiset vuokra-asiakkaat. Ajan kuluessa luomamme toimintamallit tulevat varmasti muuttumaan ja kehittymään, mutta jostakin on aina lähdettävä liikkeelle. Pienessä yrityksessä olen mielestäni oppinut paljon enemmän yrittäjyydestä ja liike-elämästä mitä suuressa firmassa olisin koskaan tässä ajassa ehtinyt oppia. Kun reilun kuukauden päästä palaan viimeiseksi syksyksi kuluttamaan kouluni auditorion penkkejä, niin osaan varmasti yhdistää uutta opittavaa tietoa näihin kokemuksiin. Ei muuta kuin tartutaan härkää sarvista ja kohti uusia haasteita.

-Juho-

Altea vs. Riviera (6-0)

Asunto Ranskan Rivieralta (mieluiten Nizzasta ja läheltä rantaa), lasi viiniä ja autuasta elämää - tässä monen unelma, eikö niin? Kuitenkin monikaan meistä ei välttämättä ole ikinä tutustunut Rivieran keskilämpötiloihin, asumiskustannuksiin tai saati sitten rannan lähellä olevien asuntojen neliöhintoihin. En ihmettele, jos monelta unelma jää toteutumatta, kun he huomaavat, miten kallista Rivieralla onkaan asua. Jo pelkästään 95-oktaanisen bensiinin hinta 9.8.2011 oli Ranskassa 1,54€ litralta (lähde www.prix-carburants.gouc.fr), eli melkein samoissa hinnoissa liikutaan kuin Suomessakin. Toista se on kuitenkin Espanjan Alteassa, Välimeren helmessä, jossa samana päivänä bensiinin hinta oli 1,36€ litralta (lähde www.geoportal.mityc.es). Miksi et siis säilyttäisi unelmaasi  Välimeren auringosta, mutta vaihtaisi vain unelmasi toteutumispaikkaa? Seuraavana sinulle hieman syitä valita juuri Espanjan Costa Blanca Norte Ranskan Rivieran sijaan.

Altean rantakatua

Aloitetaan ilmastollisista syistä. Altean alueen erityinen mikroilmasto hellii kehoa ja mieltä. Vuoden keskilämpötila on 18 celsiusastetta (holidayweather.com), joten villapaita voi olla vuoden kylmimpänäkin aikana harvinaisuus. Sama luku Rivieralla on 15 celsiusta (holidayweather.com), joten Suomen talvea sinne ei kannata lähteä karkuun. Mitä meren vuoden keskilämpötiloihin tulee, Alteassa luku on 18,4 celsiusta, joka voittaa Rivieran 16,9 celsiusta mennen tullen (holidayweather.com). Ei kai kukaan halua siirtyä vain avannosta toiseen? Alteassa auringosta saa nauttia keskimäärin 8,4h päivässä, kun taas Rivieralla luku jää vain 7 tuntiin päivässä (holidayweather.com), joten Altea on auringonpalvojan selvä valinta. Altean puolesta puhuvat myös heinä-elokuun 29 celsiuksen keskilämpötila ja tammi-helmikuussakaan keskilämpötila ei laske alle 6 celsiuksen. Ranskan Rivieralla heinä-elokuussa keskilämpötila on vain 26 celsiusta ja tammi-helmikuussakin keskilämpötila laskee pari astetta Altean keskiarvon alle (holidayweather.com). Unelmien asunnon sijaintia kannattaa siis todellakin harkita uudelleen.

Maisemia Altean vanhasta kaupungista

Sitten muihin syihin - hintoihin. Kuten jo aikaisemmin mainitsinkin bensiinin hinta Ranskan Cannesissa on huomattavasti kalliimpi kuin Alteassa, joten autoilijan kannattaa miettiä tarkkaan, miten paljon lompakossa on varaa laittaa bensiiniin. Tilastokeskuksen mukaan Ranskan hintataso oli vuonna 2010 12% yli Euroopan keskitason, kun taas Espanjan hintataso oli 3% alle Euroopan keskitason. Suomen vastaava arvo oli 23% yli Euroopan keskitason (EU27, www.tilastokeskus.fi), joten Ranska ei ole kovinkaan paljon halvempi maa asua kuin Suomi. Espanja on siis hintatasoltaankin huomattavasti parempi vaihtoehto loma-asunnon sijainniksi kuin Ranska, joten on kai jo syytä haudata Riviera ja ottaa tilalle Espanja ja varsinkin Costa Blanca Norte! Mainittakoon vielä vertailun vuoksi Altean ja Nizzan neliöhinnoista. Jos haluat ostaa Nizzasta kerrostaloasunnon rannan läheisyydestä, sinun tulee keskimäärin pullittaa 7202€ neliöltä, mutta jos haluat samanlaisen asunnon Alteasta, neliöhinnaksi jää keskimäärin vain 2477€ neliöltä (suuntaa-antava, laskettu eri kiinteistövälittäjien internetsivuilla olevista myyntihinnoista). 

Hintatason ja ilmaston lisäksi Altea antaa muitakin syitä paremmuudelleen. Alteassa asuu huomattavasti piilomiljonäärejä, poliitikoita (kuulema esim. Gorbatsov). Paparazeille viuhahtelu tai valtamerialusten kokoisten yksityisveneiden näyttäminen kateelliselle karvalakkikansalle ei kuitenkaan kuulu Altean tyyliin. Paikka on enemmänkin taiteellis- ja spirituaalishenkinen. Kylän taiteilijat maalailevat kesäaikaan kaduilla, eritoten taidefestivaalien aikaan. Onhan täällä taideyliopistokin.

Tylsistymäänkään Alteassa ei voi päästä. Jos tahtoo viettää fiestaa sanan varsinaisessa merkityksessä, niin 10 kilometrin päässä sijaitsevassa Espanjan rantakaupunkien mekassa, Benidormissa, meno, maisemat, ympäristö ja oikeastaan aivan kaikki muuttuvat täydelliseksi Välimeren bilehulinaksi, jolle ei näy loppua. Onkin uskomatonta, miten kaksi näin erilaista paikkakuntaa voivat olla vierekkäin ja säilyä niin täysin erilaisina! Eli sitä kuuluisaa äksöniä ei puutu, jos Altea alkaisikin tuntua liian seesteiseltä ja hienostuneelta ilmapiiriltään. Benidormissa voi varustetason vaihtaa vaikka kumisaappaisiin ja heittäytyä villiksi.

Lopuksi on myös hyvä huomioida, että Ryanair lentää halvalla Tampereelta Alicanteen ilman välilaskuja, mutta Ranskaan kyseisellä lentoyhtiöllä et Suomesta pääse. Itseasiassa Nizzaan et pääse halvalla ilman välilaskua, ja voit huomata asian myös itse vertaamalla hintoja www.vertaa.fi sivustolla. Mitä siis enää mietit? Unelmiesi eläkekoti tai loma-asunto sijaitsee Alteassa.

-Roosa-

Aguardiente

Raketin moottori sammuu tyytyväisenä vajaan 30 kilometrin mutkittelevan matkan jälkeen. Astun ulos autosta ja haistan aina niin rauhoittavan hevosten tuoksun. Olen siis saapunut tallille hoitamaan ja ratsastamaan Aguardientea (aka Aku), tuota Juhon taivaisiin ylistämää hevosta. Huomaan hymyileväni, kun kävelen kohti Akun pilttuuta. Pienenä tyttönä saatu hevoskärpäsen purema ei ota laantuakseen edes näin ’vanhemmalla’ iällä, vaan olen aina yhtä innoissani saapuessani tallille.

Aguardiente laitumella

Juho kertoikin jo aikaisemmin hieman ”faktaa” hoitamastani ja ratsastamastani Akusta, joten minun on kai syytä hieman oikaista muutamaa kohtaa. Aku on siis 7-vuotias espanjalainen ori, jonka omistajan tähtäimessä on kouluttaa hevosesta Gran Prix –tason kouluratsastushevonen. Nyt ei siis tosiaankaan puhuta mistään tavallisesta suomiputesta, jolla rymytään metsässä miten sattuu, vaan suuren potentiaalin ja upeiden liikkeiden omaavasta laaturatsusta. Akun elopainosta Juho oli suurin piirtein oikeassa, tosin sitäkin omistaja haluaa kovasti kasvattaa lihaksen muodossa. Voin käsi sydämellä sanoa, etten ole aikaisemmin nähnyt tai saati sitten ratsastanut yhtä hienoa ja pitkälle koulutettua hevosta.

Aguardiente ja sen omistaja

Harjaan ja satuloin Akun, jonka jälkeen suuntaamme kohti tiettyä mäkeä, jossa sen lihaksistoa treenataan säännöllisesti. Akun treeniohjelmaan kuuluu säännöllisesti kouluratsastusta, esteratsastusta sekä maastoratsastusta, jotta se kehittyisi tasapainoiseksi liitokavioksi. Sen omistajan mukaan tämä espanjalainen orhi tylsistyy helposti, joten sille on kehitettävä monipuolista toimintaa jatkuvasti, ja mitä monipuolisempaa tehtävää se saa, sitä paremmaksi sen lihaksisto kehittyy. Aku tykkää näistä mäkitreeneistä valtavasti ja saammekin ajan lentämään kuin siivillä. Pian huomaan, että olemme treenanneet jo melkein tunnin verran, joten on hyvä lähteä takaisin tallille ja pesulle.

Virkistävän suihkun jälkeen syöttelen Akua vielä nurmialueella ja ihastelen sen piirteitä. Tavoilleen uskollisena Aku vetää vihreää kuin viimeistä päivää. Sen ruokahalu näyttäisi olevan pohjaton. Lopulta vien Akun talliin ja päästän sen ansaitulle iltalevolle taputusten ja lörpöttelyjen kera. Poistuessani Raketilla tallialueelta huomaan taas hymyileväni hölmönä – ei ole parempaa tapaa viettää vapaata iltaa kuin täällä.

-Roosa-

Kaupunki, joka täytyy kokea itse

Jos olisin Suomessa, viikon odotetuin päivä olisi perjantai. Kun olen Espanjan Alteassa, odotan jokaista päivää yhtälailla, sillä tapahtumaa ja vilinää riittää aina. Vilkaimmillaan elämä Alteassa on yleensä siestan päätyttyä, kun aurinko alkaa laskemaan. Vanhan kaupungin täyttää puheensorina ja muusikoiden soitto, kun taas merenrannassa voi illallista ja nauttia samalla meren aaltojen kohinasta. 

Koska Altea on Valencian autonomisen alueen kulttuurin pääkaupunki, löytyy täältä kulttuuria  varmasti jokaisen makuun. Yleensä on vaikea pysyä mukana, mitä milloinkin tapahtuu, ja mikä fiesta on parhaimmillaan menossa. Tapahtumat eivät rajoitu ainoastaan viikonlopuille vaan niitä vietetään yhtälailla viikollakin. Eilen lopetettuani iltavuoroni, kuulin aplodeja lähistöltä. Kodin sijaan päätinkin suunnata ääntä kohti ja päädyin jazz –konserttiin. Ilta oli tunnelmallinen ja juuri sitä mitä kaipasin siihen hetkeen.

 

Tiesin olevani oikeassa paikassa, kun kävelin ensimäistä kertaa Altean kujilla. Naapureilla olivat ovet kadulle asti auki, ja ihmisillä on tapana tervehtiä tuntemattomiakin. Usein talon asukkaat  tuovat  tuolinsa kaduille, ja siinä he sitten rupattelevat naapureiden kanssa ja jututtavat ohikulkijoita. 

Illallistamaan mennessä on viikollakin hyvä olla ajoissa liikenteessä, sillä syrjäisimmätkin ravintolat ovat yleensä tupaten täynnä illallisaikaan. Paras tapa on tietenkin varata pöytä etukäteen. Aina hyvä vaihtoehto on vanhassa kaupungissa sijaitseva Oustau, joka on kuuluisa inspiroivista annoksistaan.  Hyvä esimerkki heidän mielenkiintoisista ja suussasulavista annoksistaan on esimerkiksi ”Sirloin Love Story” eli ulkofilettä mansikkakastikkeen kera. Sopii hyvin esimerkiksi romanttiseen iltaan.

Pelkästään Altean ilmapiiristä nauttiminen on jo kokemus. Täällä vallitsevaa tunnelmaa on mahdoton ilmaista sanoin tai valokuvin - jokaisen täytyy aistia ja kokea se itse.

-Kristiina-

Vapaapäivä - eli biitsille

Minulla on vieraita Suomesta, jotka ovat luonani Alteassa vain muutaman päivän. Yhden päivän päätämme viettää biitsillä. Paikan valinta on vaikea, koska hyviä rantoja on valtavasti. Alteaa olemme jo nähneet jonkin verran, eikä pikkukivirannat viehätä kovin paljoa – vaikka ne ovatkin pyöreitä. Calpe olisi muuten loistava paikka, mutta bussi- ja juna-asemilta tulisi 2-3 kilometrin kävelymatka lähimmällekin rannalle. Benidormissa taas riittäisi biitsiä vaikka muille jakaa, mutta siellä on turisteja enemmän kuin hyttysiä Lapin hillasoilla. Valenciassa olisi kaikkein parhaimmat biitsit, mutta… no joo, sinne menisi bussilla kolme tuntia suuntaansa ja vielä puoli tuntia päälle kaupungin sisäisillä.

Villajoyosan värikkäitä taloja rantabulevardilla

Villajoyosa on sopivan matkan päässä, vain puoli tuntia junalla. Asemaltakin on matkaa rantaan vain vajaa kilometri. Rantabulevardin vieressä on mahtavia vihreitä puistoja, ja rannan talot on maalattu kivasti kaikki omalla värillä. Kaupungin halki menevä parikymmentä metriä syvä joenuoma on kuivattu puistoksi. Siellä on mukava kävellä tai istuskella varjossa päivän kuumimpina hetkinä.

Ranta Villajoyosassa (Valencian kielellä La Vila Joyosa) on loistava. Se on hienoa hiekkaa, siellä täällä on kasvaa palmuryhmiä ja tilaa riittää. Pohja syvenee erittäin loivasti, ja aallot ovat kohtalaisia. Kuumana päivänä vedessä viihtyy tuntikaupalla, kunhan vain muistaa laittaa riittävästi vedenpitävää aurinkovoidetta.


Harmittaa hieman, koska jos vieraani olisivat tulleet viikkoa aiemmin, heinäkuun lopussa, olisimme nähneet Villajoyosassa mahtavan näytelmän, jossa rantaan tulee valtavasti laivoja, ja rantakadulla alkaa taistelunäytös muslimien ja kristittyjen välillä – aivan kuin muutama sata vuotta sitten tapahtui oikeasti. Esiintyjät kuulemma panostavat pukuihin ja aitoon tunnelmaan ihan tosissaan ja valmistautuvat esitykseen koko vuoden.

Suklaatehtaan vanha myymäläauto

Iltapäivällä käymme vielä tutustumassa paikalliseen Valor-suklaatehtaaseen. (Nam!) Siellä järjestetään opastettuja kierroksia aina tasatunnein, jonka päätteeksi vierailijat saavat tuoreita maistiaisia. Tehtaanmyymälästa saamme hyvät tuliaiset Suomeen sekä vähän naposteltavaa illaksi.

-Juho-

Torrevieja

Raketin moottori huutaa hoosiannaa, kun päästelemme menemään N-332 pitkin. Vauhtia on huimat 80 km/h, mutta rakkaan Raketin mielestä sekin on jo liikaa. Olemme matkalla kohti Torreviejaa, tuota suomalaisten suosimaa turistikohdetta. Alteasta lähdettyämme maisemat ovat muuttuneet yhä kuivemmiksi ja kuivemmiksi, ja kuivuus saavuttaa huippunsa Torreviejassa.

Torrevieja

Tuntuu, kuin olisi saapunut muinaiseen Villin Lännen kylään, jonka keskustassa tosin romanttisten Keskilännen asumusten sijasta katuja ympäröivät betonilaatikot. Massiivinen betonikanta onkin kirjavasti graffitein koristeltu. Kaupungin ympärille levittäytyvät ulottumattomiin jatkuvat loma-asuntoalueet, joten täältä ei varmasti myytävät asunnot lopu kesken. Nyt ymmärrän, miksi  Espanjassa on niin paljon myymättömiä asuntoja. Tottakai kaupungissa on hieman enemmän rakennuksia, ja ne ovat paremmassa kunnossa kuin vanhassa cowboy-kaupungissa, mutta silti se tuntuu Altean jälkeen erilaiselta. Tässä vaiheessa me kummatkin – Juho ja minä – kummastelemme, miksi juuri tästä on tullut suomalaisten suosima kohde. Nähtävästi suomalaiset suuntaavat ensimmäisenä Torreviejan hiekkarannoille ottamaan aurinkoa. Se antanee kysymykseemme vastauksen.

Altean ja sitä ympäröivien kaupunkien luontoon jo tottuneena Torreviejan aavikkomaisuus on meille vieras. Olimme Juhon kanssa vain kuulleet negatiivista palautetta alueesta, mutta silti tänne oli matkattava 80km verran. Eihän nyt ihmisten juoruja pidä kuunnella, vaan kaikki pitää kokea itse. Valitettavasti kaikkea ei kannattaisi päästää toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos niin kuin minulla on yleensä tapana tehdä – koskien vähän jokaista asiaa.

Peugeot 206 aka Raketti

Dippaamme Välimeren aaltoihin ennen kotiinpaluuta, muttei sekään mene suunnitelmien mukaan. Tuuli yhdessä hienon hiekan kanssa varmistavat, että virkistävän uimareissun jälkeen olemme yhtä pölyisiä ja hiekkaisia kuin ennen uimista. Onneksi kotona Alteassa voimme pulahtaa mereen uudestaan, niin saame pölyt karistettua pois. Käännämme Raketin nokan kohti Alteaa ja huomaamme, miten ihanaa on jälleen palata kotikaupunkiimme. Mukavaa, kun täällä on muitakin eurooppalaisia kuin brittejä. Aina silloin, kun minun tekee mieli tutustustua brittiläiseen kulttuuriin, voin suunnata kohti  Benidormin Rincon de Loix asuinaluetta, jonka vaikutus ei onneksi yllä Alteaan ja siitä pohjoiseen.

-Roosa-

Ridin' a horse

Otamme Roosan kanssa Raketiksi kutsumamme auton tallista ja suuntaamme kohti jylhien vuorien syleilyssä olevaa suurta luksustallia, jossa majailee lähes sata Valencian provinssin uljainta nelijalkaista. Mielessäni on Venäjän edellisen presidentin, ”macho-Putinin”, lehdistölle antamat kesälomakuvat vuoden-parin takaa, jossa hän ratsasti korkealla vuoristossa ilman paitaa (Putin mtv3.fi :ssä). Ylläni on cooli hihaton paita ja rennot shortsit, silmilläni tummat aurinkolasit. Heti tallille päästyämme aion ottaa hevosen tallista, hypätä satulaan ja karautan appelsiini- ja viinitarhojen läpi kohti vuoria, joilta palaamme auringon viime säteiden valaistessa polkua. En ole ratsastanut aiemmin kuin kerran pikkupoikana kotikylän markkinoilla, jossa pääsin leppoisan shetlanninponin kyytiin, mutta olen lukenut kaikki Tex Willerit ainakin vuodesta 1980, joten tiedän kyllä, miten hevosia käsitellään.

Parkkeeraamme Raketin puolivarjoisaan paikkaan ja suuntaamme kohti ”Akun” pilttuuta. Aku, eli Aguardiente, on yksi Espanjan mahtavimmista eläimistä. Se on vasta 7-vuotias ori, josta on tuleva vähintään kansallisen tason kenttäratsastushuippu, ehkä jopa kansainvälisenkin. Kuulema, jos Aku olisi Suomessa, niin se olisi ehdottomasti Suomen kolmen parhaan hevosen joukossa, vaikka se onkin vielä teini-ikäinen, ja koulutus on vasta aluillaan. Hevosen rodusta en osaa sanoa, mutta tämä on kyllä aivan toista maata kuin lauhkeat suomenhevoset. Aku on tulta ja tappuraa - kuusisataa kiloa dynamiittia. Se on kuin voimainsa tunnossa oleva nuorimies. Väriltään se on mustapilkkuinen ja harmaa, mutta kuulemma iän karttuessa sen harmaa väri vaalenee, ja pilkut häviävät niin, että siitä saattaa tulla jopa aivan valkoinen. Samanlainen, jota Napoleonkin ratsasti.

Kun lähestymme Akun pilttuuta, se huomaa tutun hahmon ja alkaa levottomana liikehtiä ympäriinsä ja tömistellä jalkojaan – taitaa kaivata jo kovasti ulos. Roosa aukaisee oven, jolloin Aku meinaa heti tunkea ulos, mutta Roosa vain työntää kaverin kauemmaksi, jotta saa laitettua oven kiinni. Itse otan huomaamattoman puolikkaan askeleen taaksepäin. Paitakin pysyy vielä päällä…

Aguardiente

Ensiksi Roosa taluttaa Akun pihan poikki ratsastusvälinevaraston viereen harjattavaksi ja satuloitavaksi. Kun  Roosa hakee sisältä jotain, jään taputtelemaan upeaa eläintä. Kärpäset meinaavat kiusata Aguardientea, ja se huitoo niitä kauemmaksi päällään tai jaloillaan. Silloin aina otan varovasti turvavälin. Eihän noista isoista eläimistä voi koskaan tietää… Yht’äkkiä hevonen säpsähtää kuin sähköiskun saanut ja alkaa tempoa itseään irti seinästä. Riimu pamahtaa poikki. Ei tainnut olla pelkkiä kärpäsiä ilmassa. Roosa tulee katsomaan ja sanoo: ”Pidäpä tuosta kiinni, haen sisältä uuden”. Mietin, että mitähän minä pystyn tekemään, jos hevonen päättää lähteä kauemmaksi ampiaisesta, mutta onneksi Roosa tulee jo takaisin.

Käymme kävelemässä maastossa, jotta Aguardienten lihakset lämpenevät vähän. Kävelen itse viisi metriä perässä, kun Roosa ratsastaa – varmuuden vuoksi. Maisemat ovat mahtavat. Kävelemme kapeaa hiekkatietä pitkin kauniiden appelsiini-, viinirypäle- ja manteliviljelmien keskellä. En voi olla ihastelematta luonnon kauneutta – ja Aguardienten komeaa olemusta. Yhden mutkan jälkeen Roosa sanoo, että Aguardiente yrittää aina hidastella siinä samassa kohdassa, koska on joskus saanut siinä maahan pudonneen appelsiinin hevosen omistajalta. Itse en huomaa mitään erityistä. Ihailen vain hevosen käyntiä. Aku näyttää muutenkin olevan melko rauhallinen ja hyväkäytöksinen. Taisi olla alussa vain innoissaan lenkille lähdöstä. Roosa oli kuulemma viikko sitten joutunut näyttämään hevoselle, kuka on kuka, ja kumpi määrää.

Roosa ja Aku maastossa, ja minä hieman perässä
- just in case.

Seuraavan puolen tunnin ajan seuraan kentällä aidan takana, kun Roosa treenaa Aguardientea. Puolituntisen jälkeen kävelemme rauhallisesti takaisin tallin yhteydessä toimivan hienon ravintolan ohitse. Terassilla istuvien katseet kääntyvät uljasta hevosta kohti, ja lapset juoksevat aidan taakse katsomaan. Kiihdytän vauhtiani ja kävelen loppumatkan hevosen edellä kuin omistaja ikään.

Nyt tuosta ratsastusreissusta on jo useampi päivä. Ei taida olla minun juttu… Saa Roosa ja muut hevostytöt touhuta tallilla. Minulle ei nimittäin riitä pelkästään yksi hevosvoima. Huomenna heti aamulla herätessäni laitan uudet Ray Ban Aviatorit päähän ja suuntaan kohti Alicanten lentokenttää Raketilla!

-Juho-