Aguardiente

Raketin moottori sammuu tyytyväisenä vajaan 30 kilometrin mutkittelevan matkan jälkeen. Astun ulos autosta ja haistan aina niin rauhoittavan hevosten tuoksun. Olen siis saapunut tallille hoitamaan ja ratsastamaan Aguardientea (aka Aku), tuota Juhon taivaisiin ylistämää hevosta. Huomaan hymyileväni, kun kävelen kohti Akun pilttuuta. Pienenä tyttönä saatu hevoskärpäsen purema ei ota laantuakseen edes näin ’vanhemmalla’ iällä, vaan olen aina yhtä innoissani saapuessani tallille.

Aguardiente laitumella

Juho kertoikin jo aikaisemmin hieman ”faktaa” hoitamastani ja ratsastamastani Akusta, joten minun on kai syytä hieman oikaista muutamaa kohtaa. Aku on siis 7-vuotias espanjalainen ori, jonka omistajan tähtäimessä on kouluttaa hevosesta Gran Prix –tason kouluratsastushevonen. Nyt ei siis tosiaankaan puhuta mistään tavallisesta suomiputesta, jolla rymytään metsässä miten sattuu, vaan suuren potentiaalin ja upeiden liikkeiden omaavasta laaturatsusta. Akun elopainosta Juho oli suurin piirtein oikeassa, tosin sitäkin omistaja haluaa kovasti kasvattaa lihaksen muodossa. Voin käsi sydämellä sanoa, etten ole aikaisemmin nähnyt tai saati sitten ratsastanut yhtä hienoa ja pitkälle koulutettua hevosta.

Aguardiente ja sen omistaja

Harjaan ja satuloin Akun, jonka jälkeen suuntaamme kohti tiettyä mäkeä, jossa sen lihaksistoa treenataan säännöllisesti. Akun treeniohjelmaan kuuluu säännöllisesti kouluratsastusta, esteratsastusta sekä maastoratsastusta, jotta se kehittyisi tasapainoiseksi liitokavioksi. Sen omistajan mukaan tämä espanjalainen orhi tylsistyy helposti, joten sille on kehitettävä monipuolista toimintaa jatkuvasti, ja mitä monipuolisempaa tehtävää se saa, sitä paremmaksi sen lihaksisto kehittyy. Aku tykkää näistä mäkitreeneistä valtavasti ja saammekin ajan lentämään kuin siivillä. Pian huomaan, että olemme treenanneet jo melkein tunnin verran, joten on hyvä lähteä takaisin tallille ja pesulle.

Virkistävän suihkun jälkeen syöttelen Akua vielä nurmialueella ja ihastelen sen piirteitä. Tavoilleen uskollisena Aku vetää vihreää kuin viimeistä päivää. Sen ruokahalu näyttäisi olevan pohjaton. Lopulta vien Akun talliin ja päästän sen ansaitulle iltalevolle taputusten ja lörpöttelyjen kera. Poistuessani Raketilla tallialueelta huomaan taas hymyileväni hölmönä – ei ole parempaa tapaa viettää vapaata iltaa kuin täällä.

-Roosa-