¿QUE PASA? Espanjaa osaamattomana Alteassa

Kävellessäni Altean katuja, kuulen kovaa puheen sorina, mutta en ymmärrä sanaakaan mitä ihmiset ympärilläni puhuvat. Kämppäkaveri koittaa kysyä perheestäni, mutta en pysty vastaamaan sillä en kykene puhumaan sanaakaan espanjaa. Tuntuu kuin olisin keskellä ”Serranon-perhettä” vailla tekstityksiä.

Haaveni on ollut jo useamman vuoden oppia puhumaan espanjaa. Intohimoni espanjan kieltä kohtaan lähti muutama vuosi sitten katsoessani Suomessakin hyvin tunnettua televisio sarjaa Serranon perhettä. Valitettavasti en ole missään vaiheessa saanut aikaiseksi opiskelujeni aloittamista. Olen aina vedonnut kiireisiin vaikka oikeasti kyse on vain aikaan saamattomuudesta. Viime kesänä vieraillessani Espanjassa ensimmäistä kertaa elämässäni päätin, että nyt vihdoin ja viimein teen sen. Haavettani vauhditti mahdollisuus muuttaa Espanjaa talveksi, karkuun Suomen kylmältä talvelta!

Espanjan kieli on mielestäni yksi hienoimmista kielistä, joita tiedän – suomen jälkeen tietenkin! Kielen temperamenttisuus ja puheen tempo ovat suurimmat eroavaisuudet suomen kieleen verrattuna ja minua eniten kiehtovat ominaisuudet. Verbien taivuttaminen ja nopean puheen ymmärtäminen ovat suurimmat vaikeudet, joita ensimmäiseksi kohtaa. Erääksi tehokkaimmista kielenopiskelutavoista olen löytänyt lapsuuden sankarini Paavo Pesusienen. Lastenohjelmien katsominen tekstityksien kera on helppo ja vaivaton tapa opiskella kieltä. Kieli, jota lastenohjelmissa käytetäan on erittäin yksinkertaista ja näin ollen juuri sopiva tämän hetkiselle espanjan kielentasolleni. Olen seurannut myös Serranon perhettä, mutta siinä heikosti onnistumatta; paikallisessa digiboxissa kun ei ole mahdollisuutta saada suomenkielistä tekstitystä.

 

Olen asunut täällä nyt muutaman viikon ja  näiden muutamien viikkojen aikana olen omistanut suurimman osan vapaa-ajasta espanjan kielen opiskelemiseen. Näin lyhyessä ajassa olen kehittänyt kielitaitojani mielestäni jo paljon. Alteassa ja ympäristössä puhutaan standardiespanjaa, eli täällä espanjan kieli on kaunista ja ilman vahvoja murteellisia korostuksia, joten uusi kielen oppija voi olla varma siitä, että oppii normi-espanjaa vahvan murteen sijaan, kuten kävisi helposti esimerkiksi Andalusiassa. Toisaalta alueellamme puhutaan myös katalaanin toista versiota eli valencianoa. Pidempään täällä asuneita haastattelemalla selviää, että ”nacionalismo” ei ole kuitenkaan täällä niin vahva kuin vaikkapa Barcelonassa, eli ihan voi kuulemma espanjaksi elellä täällä vaikka loppuelämänsä. Uuteen maahan muuttaessa on mielestäni tärkeä oppia ymmärtämään paikallista kieltä. Kyky kommunikoida paikallisten kanssa auttaa saamaan maasta kuin maasta enemmän irti. Onneksi paikaliset ystäväni puhuvat erittäin hyvää englantia ja työkaverini meillä Valkeassa Marinassa auttavat minua suomeksi mielellään tarpeen tullen arkipäivän ongelmatilanteissa.. Itse asiassa toimistossamme puhutaan seitsemää eri kieltä. Suomi, espanja ja englanti ovat toimistomme pääkieliä, jotka soljuvat toimistossamme mukavana sekamelskana koko ajan. Asiakkaat saavat kaikki tahtomansa palvelut sataprosenttisesti suomeksi niin halutessaan madaltaen kynnystä Espanjan asunnon hankintaan. Muuten Alteassa pärjäilee, kutakuinkin, myös englanniksi. Ja tietenkin elekielellä!

Aurinkorannikko ja Marbella

Päätämme tutustua Aurinkorannikkoon ja etenkin Marbellaan. Alteasta pääsee Marbellaan kätevästi A7- Välimeren moottoritietä pitkin. Matka humahtaa Murcian ja Almerian kautta Andalucian maakuntaan. Kieli muuttuu andalusian vahvaksi murteeksi. Marbellaan saavuttaessa en ymmärrä hotellin henkilökuntaa heti ensi-istumalta, mutta mieleni rauhoittuu kun espanjalaisella miehellänikin on vaikeuksia. Muistuttaa tämä kieli suomen savvoo.

Turismiteollisuus on täällä professionalisoituneempaa kuin meillä päin. Eipä karautella Marbellassa vanhankaupungin kulmabaariin hevosella, kuten näin tänä aamuna viimeksi paikallisen isännän hevosensa kanssa aamukahvilla kulmabaarissani Alteassa. Marbellassa sitä vastoin kuulee siis andalusian kielen ohella lähinnä vahvaa brittiaksenttia. Autenttisen Altean jälkeen tuntuukin kuin olisi saapunut toiseen maahan. Paikallinen väestö ei ole yhtä huomattavassa roolissa kuin Alteassa. Hymy on kuitenkin herkässä kaikilla matkailualan ammattilaisilla. Täällä ymmärretään hyvin mistä se raha tulee.

Puerto Banús

Matka suuntautuu ensimmäisenä iltana Puerto Banúkseen. Hetken päästä poliisit ajavat takaa pillit kiljuen uutta Ferraria. Tai siis varmaan siinä Ferrarissa istuvia ihmisiä.

Tämä näyttää olevan plastiikkakirurgian mekka. Botox myy varmaan myös hyvin. Sen verran on jähmeitä kasvoja liikkeellä. Ravintoloiden hinta-laatusuhde on heikohko, joten päätämme kokeilla seudun muita ravintoloita seuraavina iltoina. Tämä on siis SE paikka, jonne tullaan näyttämään hienoja autoja, turkkeja, loistojahteja ja trimmattuja naisia. Kioskissa myydään suomalaisia sanomalehtiä. Aika makeeta. Siis ne suomalaislehdet.

Aito maaseutu?

Espanjalainen mieheni vie minut Mijaksen kylään. Parkkeeraamme auton keskustaan marokkolaisen nahkakaupan eteen, josta meitä jo huudellaankin kauppaan sisään. Edessä avautuu kymmeniä turistibusseja ja suomalaista miestä kammetaan parhaillaan itseään pienemmän, köysillä suustaan suljetun pienen aasin selkään. Joku on keksinyt, että Mijas on aasien kaupunki. Turisteille myydään näin ”aitoa” Espanjaa. Touhu on sen verran aitoa, että mieheni päättää ottaa hatkat paikasta kymmenen minuutin jälkeen. Minulle jää vaihtoehdoiksi hypätä autoon tai jäädä katselemaan tätä showta. Valitsen ensimmäisen vaihtoehdon.

Seuraavana päivänä koitamme onneamme Rondassa. Sinne ajaessa tulee vastaan jälleen kerran kymmeniä turistibusseja. Päätimme mennä iltapäivällä, että näkisimme turistien joukosta myös maisemia. Se suunnitelma meni mönkään, koska vielä illansuussa paikka oli täynnä turisteja kameroineen.

Näiden matkojen jälkeen luovuimme maaseutumatkoista ja turistina olemisesta. Paikat ovat kertakaikkiaan liian täynnä. Parempi siis keskittyä siihen mitä Marbella parhaiten tarjoaa!

Shop it!

Marbella on shoppailijan unelma! Kauppakeskuksia on useita ja joskus päivät voivatkin hujahtaa auringonvalon sijasta kauppojen halogeenilamppujen paisteessa. Rahoista pääsee kätevästi eroon täällä. Matkaan tarttuu kaikkea luksusmerkkisistä ballerinatossuista tietokonevempaimiin.   

Ravintolat

Espanja on suuri ruokamaa. Joskus ihan liiankin suuri meikäläisen kropalle. Espanjan vuosien aikana olen todellakin oppinut, ihan liiankin hyvin, nauttimaan hyvästä ruoasta. Puerto Banúksen jälkeen illallistamme Nueva Andalucíassa ruotsalaisten (!) omistamassa Magna-ravintolassa. Tänne palasimmekin sitten useampana iltana. Ympärillä puhuttiin joka kerta kolmea kieltä, suomea, ruotsia ja englantia. Brittimies laulaa aidolla englantilaisaksentilla Cantarea, mutta ruoka on älyttömän hyvää. Samoin ravintolan terassin maisemat. Laskukin kyllä on osattu kirjata ihan korkeaksi, mutta onneksi sen saadessa olen jo nauttinut hyvän määrän kouhuviiniä.

Pariin kertaan illallistamme myös hotellimme Meliá La Quintan japanilaisravintolassa. Kokki on todellinen artisti. Show pitää jokaisen itse nähdä. Ja maistaa keittiön antimia! Tästä ei sitten paljon ravintolan anti voi parantua!

Suomi-kaupungit

Yli 10 vuoden ulkomailla asumisen jälkeen en ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa: Fuengirolan kaduilla puhutaan suomea, joka paikassa mainokset suomeksi ja kaupunki on täynnä suomalaisia! Etsiessäni suomikauppaa, poikkean paikalliseen baariin, jossa minulle tietä neuvovat mukavat suomalaismiehet ovatkin kotoisan oloisasti vahvassa laitamyötäisessä puoleltapäivin. Täällä suomalaiset ovat nimenneet jopa kadut suomeksi. Torremolinos ja Benáldamena ovat kummallakin puolen Fuengirolaa ja näyttävät samanlaisilta paikkakunnilta kuin Fuengirola ja suomea puhutaan yhtä sujuvasti.

Takaisin Alteaan

Espanja on upea ja suuri maa. Sen löytämistä ja tutkimista avittavat mukavasti maailman luokan infrastruktuurit moottoriteineen. Matka palautuu 10 päivän Marbellassa oleskelun ja antropologisen tutkimuksen (!) jälkeen Alteaan. Lämpötila on Alteassa sama kuin Marbellassa. Valkeana hohtava taiteilijakaupunki Altea ottaa meidät taas vastaan omintakeisella otteellaan, jylhien vuorien luoden mystisen tunnelman taustalle. Matkailuteollisuus puuttuu täältä. Samoin jättimäiset kauppakeskukset. Sitä vastoin tänäkin iltana täällä meillä on useita kulttuuritapahtumia ja naapuribaarin edessä edelleen se hevonen. Altea Hillsillä on tosin niitä Ferrareitakin. Aika paljonkin. Mutta ne eivät oikein sovi tämän keskiaikaisen kaupungin ahtaille kaduille, eivätkä niiden omistajat niitä viitsi esittelemällä esitellekään. Ei sovi oikein idylliin. Kadut kun on tehty aasivaljakoille aikoinaan. Shoppailua varten pitää mennä 10 kilometrin päähän Benidormiin, jossa maisemat ja tunnelma ovatkin sitten eri sorttia. Mutta se on aivan eri tarina se. 

Hyvä ruoka, parempi mieli

Alteassa törmää harvoin, jos koskaan, huonoon ravintolaruokaan. Suurin syy tähän voi olla se, että Alteasta löytyy yli 200 ravintolaa, joten asiakkailla on varaa, mistä valita. Jokainen ravintoloitsija täällä tietää elantonsa olevan vaakalaudalla hyvin pian, jos ruoan laatu ei vastaa asiakkaiden odotuksia. Viidakkorumpua ei pidä aliarvioida Altean kokoisessa kaupungissa, sillä sen lyönnit voivat olla kohtalokkaat.

En ole itse löytänyt Alteasta ravintolaa, jossa ruoka olisi jäänyt lautaselle. Kuitenkin muutama ravintola nousee selvästi ylitse muiden, kun mietin, mihin sitä lähtisi syömään ystävien kanssa. Jos haluan syödä erinomaista pizzaa, suuntaan kohti El Castell:ia. Jos haluan korkealuokkaista palvelua ja suussa sulavaa kalaa/lihaa, suuntaan Oustau:hun. Jos taas haluan nauttia italialaisesta pastasta parhaimmillaan, suuntaan kohti La Dolce Vita:a. Tapasillasta haaveillessani mahani vetää Chef Pirates:iin tai Casa del Mar:iin. Seuraavassa hieman syitä, miksi:

Pizza - El Castell


Ennen tuloani Espanjaan olin lähinnä tyytynyt kebap-pizzeerioiden pizzoihin tai Rosson pannupizzaan. Joskus hyvin harvoin olin saanut ravintoloista kunnollista, suussasulavaa pizzaa. El Castell:in pizzat veivät kuitenkin makuhermoni mennessään. Pelkästään yksinkertainen Margherita on saatu El Castell:ssa maistumaan taivaalliselta - puhumattakaan paikan muista pizzaelämyksistä. Lisäksi ravintolan ilmapiiri on mukavan leppoisa ja illasta toiseen täyttyvät pöydät puhuvat varmasti puolestaan.



Liha/kala - Oustau


Aikaisemmin Michelin suosituksesta nauttinut Oustau on Altean ravintolatarjonnan kirkkaimpia tähtiä ja vielä erinomaiseen hintaan. Yksikään ravintolan annoksista ei maksa 14 euroa enempää, vaikka ruoan laatu on erinomaista. Miltä kuulostaa vaikkapa naudan sisäfile mansikkakastikkeella tai ankan rinta höystettynä vadelmalla? Miten olisi sinihomejuusto salaatti rusinoilla ja persikalla? Yhdistelmät ovat mielenkiintoisia, mutta erittäin toimivia. Ravintolan henkilökunta palvelee sinua ennenkokemattomalla tavalla, ja myös itse ravintolan omistaja pitää huolen, ettei sinulta puutu mitään. Kaiken kukkuraksi saat istua patiolla, josta voit ihailla Altean upeasti valaistua kaunista kirkkoa. Voisiko parempaa toivoa?

Pasta - La Dolce Vita


Makeaa elämää pastan merkeissä tarjoilee La Dolce Vita Altean vanhassa kaupungissa. Ravintolassa tarjoiltava tuorepasta on itsetehtyä, ja sen kyllä huomaa. Laaja valikoima erilaisia tuorepastoja ja kastikkeita takavaat sen, että jokainen asiakas poistuu ravintolasta maha täynnä enemmän kuin tyytyväisenä. Alkupalaksi kannattaa myös kokeilla ravintolan itsetehtyä tomaattikeittoa mascarponevaahdolla ja jälkiruoaksi italialaista suukkoa, Bacio:ta. Vaikka suosittelenkin ravintolaa erinomaisten pastojen vuoksi, maistamisen arvoista on myös haudutettu merluza sienien ja valkoviinikastikkeen kanssa. Et takuulla pety!

Tapas - Chef Pirates


Pieni ja viihtyisä Chef Pirates ihastuttaa tapaksillaan myös Altean vanhassa kaupungissa. Kroketit, ilmakuivattu kinkku, juustot sekä salaatit vievät kielen mennessään. Paikka on myös tunnettu hyvistä kotitekoisista hampurilaisistaan. Vaikka annokset ovat pieniä, niiden antamat makuelämykset korvaavat puuttuvan ruoan. Ei pidä syödä makeaa mahan täydeltä!

Tapas - Casa del Mar


Altean rantabulevardilla sijaitseva Casa del Mar tarjoilee suussa sulavia tapaksia viihtyisässä ympäristössä. Pienen paikan tarjoilijat ovat ystävällisiä ja voit olla varma siitä, että palvelun laatuun voi luottaa. Allekirjoittaneen sydämen vei heti ensimmäisellä visiitillä grillattu juusto tomaattipedillä, paistetut kokonaiset katkaravut, talon omat lihapullat, espanjalainen tortilla sekä mustekalarenkaat. Lähes vakkaripaikaksi muodostunut tapaspaikka ei välttämättä ole se kedon kaunein kukkanen, mutta erinomaiset tapakset pelastavat päivän kuin päivän.

-Roosa-

Espanjan syksy = Suomen kesä

Mikä erottaa Suomen ja Espanjan syksyt toisistaan? Sää tietenkin! Jos kummankin maan syksyä pitää kuvailla kolmella sanalla, niin Suomen kohdalla sanat olisivat vesisade, viima ja pimeys. Espanjan kohdalla parhaimmat sanat olisivat aurinko, lämpö ja sadekuuro. Sade on juuri se tekijä, joka tekee suurimman eron maiden välille. Me suomalaiset olemme tottuneet monta päivää kestäviin sadejaksoihin, jolloin aurinko ei pilkahda edes sekunniksi harmaan pilviverhon lomasta. Espanjassa tällaiset jaksot ovat harvinaisia ja sateet tulevat lähinnä kuuroina, jotka kestävät maksimissaan tunnin verran. Lisäksi, sadekuuron jälkeen paistaa aina aurinko - kirjaimellisesti.

Kesäkuukausina täällä Alteassa taisi iskeä sadekuuro jopa kerran, ja nyt syksyn saavuttua sadekuurot ovat melkein jokaviikkoisia. Sää on muutenkin muuttunut lokakuun edetessä epävakaisemmaksi, muttei kuitenkaan kylmäksi. Aurinkoa riittää ja lämpömittarikin on päivällä vielä 20 asteen paremmalla puolella, joten ei tässä edes lähennellä Suomen syksyä. Jos vertailua haluaa, niin kyseessä taitaa olla lähinnä tyypillinen Suomen kesä. On siis erittäin vaikeaa kuvitella, että samaan aikaan Suomessa hytistään pipot, lapaset ja villasukat päällä, kun ulkona päästään parhaimmillaan jo nollan - ellei jopa muutaman miinusasteen - tuntumaan.

Lokakuista auringonottoa.

Alussa jopa uskalsin epäillä, pitääkö kaikkien hehkuttamat yli 300 aurinkopäivää todellakin paikkansa täällä Alteassa, mutta nyt noita lukuja ei ole todellakaan vaikea uskoa. Tällä hetkellä ulkona paistaa aurinko ja pilviäkin on vain nimeksi ja viikonloppunakin retkotin onnellisena rannalla ottamassa aurinkoa muutamaan otteeseen, joten on pakko uskoa faktatieto todeksi. Suomalainenhan ei usko mitään, mitä ei ole kokenut tai nähnyt itse!

-Roosa-

Spain forever in my heart

Neljä kuukautta takana työharjoittelua ja vielä yksi edessä, jonka jälkeen Suomen marraskuu tervehtii minua pimeänä ja kylmänä Helsinki-Vantaan lentokentän ulko-ovilla. Fiilikset Suomeen palaamisesta ovat kaksijakoiset: toisaalta on ihana nähdä taas perhettä ja ystäviä, mutta toisaalta paluu Suomeen vuoden pimeimpänä ja masentavimpana aikana saa ihon kananlihalle jo etukäteen. On siis hyvä varautua hyiseen Suomeen kertaamalla kaikki ne lämpimät ja hienot hetket Espanjan auringon alla.

Ilmasto


Lokakuu vetelee jo puoliväliä, kun Alteassa päivälämpötila kipuaa vielä iloisesti yli +25 lämpöasteen ja joinakin päivinä jopa vielä yli +30 asteen - puhumattakaan siitä, että sadepäiviä viimeisen kuukauden aikana on ollut jopa yksi. On vaikea kuvitella, että samaan aikaan Suomessa sataa vettä lähes päivittäin, ja lämpötila saattaa parhaimpina päivinä nousta +10 asteen paremmalle puolelle. Suuri suunnitelmani on siis varastoida tätä lämpöä mahdollisimman paljon kroppaani Suomea varten. Laitan vielä varmuudeksi sormet ristiin ja peukalot ylös, niin voin edes uskotella itselleni, että suunnitelmani on vedenpitävä.

Kulttuuri


Vaikken voisikaan viedä Altean ilmastoa mukanani Suomeen, voin aina varastoida palasen sen kulttuuria mieleni sopukoihin. Rento ote elämään ja hyvä espanjalainen keittiö ovat jatkossakin osa elämääni, vaikken täällä enää asuisikaan. Tapakset ja paella höystettynä lasillisella hyvää viiniä eivät lähde minusta pois, vaikka joku lupaisi minulle kuun taivaalta vastalahjaksi. Täällä olen myös ymmärtänyt, että vaikka elämä potkisi päähän 23 tuntia vuorokaudessa, on hyvä silti iloita siitä yhdestä tunnista, jolloin elämä ottaa taukoa murjomisesta. Silloin hymyillään, iloitaan ja nauretaan kaikki huolet pois eikä huolehdita huomisesta. Tätä mentaliteettia espanjalaiset vaalivat joka päivä. Vaikka Espanjan talous onkin kuralla, sitä ei näe paikallisista ihmisistä. Syntymäpäivälaulut raikuvat joka ilta ravintoloissa, ja naurunremakan kuulee jo pitkän matkan päähän. Näin sitä pitääkin elää!

Ihmiset


Mitä olisikaan elämä ilman hyviä ystäviä? Tyhjää. Työharjoitteluni aikana olen tutustunut Alteassa mitä ihanimpiin ihmisiin, ja he ovat tuoneet elämääni taas hieman lisää rikkautta. Uudet tuttavuudet ovat elämän suola, ja täällä Alteassa minun on ollut erittäin helppo tutustua uusiin ihmisiin. Ihmisten avoimuus ja positiivinen ote elämään näkyy heidän jokapäiväisessä elämässään. Reipas katse silmiin ja hymyileminen, vaikkei tuntisikaan vastaantulijaa, on jotain, mitä suomalaiset eivät tee. Palatessani Suomeen juuri tämä aiheuttaa varmasti pienen kulttuurishokin, ja minulta menee hetki tottuessa taas siihen, ettei vastaantulijoille saa hymyillä ilman hullun leiman saamista.

Vaikka Suomeen palaaminen tuntuu nyt hyvältä, niin tiedän, että Espanja, ja varsinkin Altea, ovat jättäneet lähtemättömän jäljen elämääni. Palaan tänne vielä, oli syy sitten työ tai pelkkä loma. ¡Viva España y Altea!

-Roosa-

Valkea Marinan asuntoseminaari Espanjan kiinteistömarkkinoista kiertää Suomea 19.9. - 24.9.2011

Mediassa velloo kohu Kreikan mahdollisesta kaatumisesta. Joidenkin arvioiden mukaan velkasaneeraus alkaisi jo lähipäivien tai viimeistään –viikkojen aikana. Suomen media tuntuu antavan kuitenkin hyvin yksipuolisen käsityksen siitä, että kaikki Välimeren maat (Kreikka, Italia, Espanja, Portugali) kuuluvat samaan sakkiin.

Mediassa ei mielestämme tuoda riittävän painokkaasti esille, että Espanja EI ole kaatumassa Kreikan tavoin. Espanja ei myös ole läheskään samanlaisessa tilanteessa kuin vaikkapa Italia tai Portugali. Itse asiassa, Espanjan valtionvelka on jopa pienempi kuin Saksan. Totuus tietysti on, että se on kasvu on ollut nopeaa, mutta nyt vauhti on hidastunut. Tämän lisäksi, espanjalaiseten yksityistalouksien tila ei ole välttämättä yhtä huono mitä moni media antaa ymmärtää. Espanjalaiset eivät todellakaan ole nälkäkuoleman partaalla keräämässä viimeisillä voimillaan appelsiineja, jotta pysyisivät hengissä. Näin ei ole. Espanjalaiset kuluttavat; he käyvät ravintoloissa ja sosialisoivat baareissa cervezan ääressä seuraten samalla kotimaansa voittokulkua jalkapallossa ja koripallossa. Ei elämä espanjalaisten elämä ehkä olekaan niin kurjaa...

Toimitusjohtajamme Oskari Öhman on tulossa Suomeen kertomaan paikalla asuvana asiantuntijana vaihtoehtoisen kuvan Espanjan tilanteesta. Oletpa kiinnostunut sitten loma-asunnoista, eläkepäivistä aurinkoisella Costa Blanca Nortella tai yleisesti Espanjan talouden ja kiinteistösektorin nykytilanteesta, tässä on sinulle loistava tilaisuus kartuttaa tietämystäsi.

Oskari vierailee kuudella eri paikkakunnalla (Helsinki, Espoo, Lahti, Jyväskylä, Kuopio ja Lappeenranta) 19.–24.9.2011. Tilaisuudet ovat informatiivisia, mutta samalla kuulijoilla on loistava tilaisuus kysellä kaipaamaansa tietoa kahvikupposen äärellä tilaisuuden jälkeen.

Tutustu tarkemmin Espanjan markkinakatsausten ohjelmaan ja sisältöön.

Sateenvarjoja ja formuloita

Kesän kuumin aika alkaa olla ohi myös täällä Costa Blanca Nortella. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisin heti laittamassa villapaitaa ja pitkiä kalsareita jalkaan (niin kuin Suomessa monet jo tekevät), eikä myöskään rantasandaalien ja aurinkovoiteen vaihtamista kumisaappaisiin ja sateenvarjoon. (Toivottavasti ei Suomessakaan ihan niin huonot ilmat ole. Eihän?)

Meille parille Valkean Marinan harjoittelijalle kesän kuumuuden taittuminen tarkoitti kauan suunniteltua ja odotettua vaellusreissua  Sierra Heladan luonnonpuistoon. Nousimme sunnuntaiaamun viileydessä (+21°C) Albirin bussiin. Olisimme voineet myös kävellä Albiriin muutaman kilometrin, mutta päätimme säästää aikaa – ja voimiamme, joita molempia kyllä tarvittaisiin päivän alkaessa paahtaa parin tunnin päästä.

Minun ja Roosan mukaan oli tulossa myös paikallinen opas, jota odotimme bussipysäkillä katsoen vuorotellen kelloa ja katua, josta hänen olisi pitänyt tulla. Minuutit kuluivat, ja viimein tuli myös bussi. Hyppäsimme Roosan kanssa bussiin, ja kohta sain viestin: ”Olen kahden minuutin päästä siellä.” Olemme jo tottuneet espanjalaiseen aikakäsitykseen melko hyvin, ja melkein missä tahansa muussa tilanteessa emme olisi edes kurtistaneet kulmiamme pikku myöhästymiselle, mutta… bussi ei vain odota. Onneksi seuraava tuli jo 15 minuutin päästä, ja Albirissa odotellessamme katselimme paikallisten ja alueella asuvien eläkeläisten aamuvoimistelua rantabulevardin päässä.

Näkymät Sierra Heladalta pohjoiseen. Taustalla Calpe.

Olen käynyt pari kertaa Sierra Heladan Luonnonpuiston laidassa olevalla majakalla lenkillä. Majakalle menee päällystetty reitti, jota pitkin on todella mahtava juosta tai kävellä. Maisemat ovat huikaisevat sekä Sierra Heladan vuorille että syvänsiniselle Välimerelle ja rannan kaupungeille. Kuitenkin mieleni on tehnyt enemmän ylös vuorille kuin vaikkapa kauas avomerelle purjehtimaan. Pohjanmaan poikaa kun ei useasti ole viety edes ruotsinlaivalle, Lappiin ruskavaelluksille kylläkin.

Luonnonpuiston portilta suuntasimme oppaamme johdolla kohti puiston korkeinta huippua. Saimme hien pintaan jo pelkästään katsomalla ensimmäistä nousua, joka olikin lähes tunnin mittainen. Onneksi saimme tarpoa sen lähes kokonaan varjossa, sillä vuoren päälle päästyämme lämpötila nousi jo yli kolmenkymmenen ja aurinko alkoi paahtaa suoraan muutenkin jo liekeissä olevia pohkeita. Että se niistä raikkaista syysaamuista…

Sierra Helada - "Jäätyneet vuoret"

Vuorten päälle päästyämme sydän jätti pari lyöntiä välistä, kun ryömimme vuorotellen kurkkaamaan vuoren harjalta avautuvia näkymiä. Vieläkin huimaa päässä, kun pelkästään muistelen niitä näkymiä – monta sataa metriä aivan pystysuoraa kallioseinämää ja pari purjevenettä ja kanoottia alhaalla merellä pieninä pisteinä. Huhhuh… Ei voi kuin ihmetellä ja ihastella luonnon monipuolisuutta ja kauneutta.

Sierra Helada, eli ”Jäätyneet Vuoret”, ovat saaneet nimensä erään hauskan tositapahtuman mukaan (ei siis mikään legenda!). Joskus reilu sata vuotta sitten eräs brittilaiva oli seilannut täydessä lastissa Välimerellä. Aluksen tähystäjä oli huomannut edessään valtavan jäävuoren (Sierra Helada on mereltä katsottuna erittäin vaalea), ja ilmeisesti Titanicin esimerkistä viisastuneina he käänsivät laivan vastakkaiseen suuntaan mahdollisimman nopeasti. Koko aluksen miehistö oli ilmeisesti nauttinut hieman merivettä väkevämpiä virvokkeita, ja kapteeni ohjasi laivan Altean satamaan. Paikalliset saivat hyvät naurut kuunnellessaan merimiesten tarinaa, ja tuon jälkeen aluetta on kutsuttu ”Jäätyneiksi Vuoriksi”.

Reilun kolmen tunnin vuorivaelluksemme päätteeksi joimme kylmät Fantat sekä pulahdimme Benidormissa viilentävään mereen. Ne oli totisesti ansaittuja, samoin kuin ruokailu vanhassa kaupungissa. Kannustimme paikallisten kanssa Alonsoa F1:ssä ennen kotiinlähtöä. Bussikuskimme taisi olla vielä formuloiden huumassa, sillä emme bussin kurvaillessa saaneet torkahdettua yrityksistä huolimatta, vaikka olimme aivan reporankoina reissun jälkeen.

-Juho-

Melkein perillä Benidormissa.

Espanjan laman keskeltä – kuka täällä nyt asuntoja ostaisi?

Täällä sitä samaa hellettä ja lamaa piisaa. On piisannut siitä saakka, kun muutin tänne 2006. Monet miettivät, miten sitä keskellä näin kammottavaa lamaa voi ollenkaan pitää yllä yritystoimintaa tai ”ostaako niitä asuntoja nyt kukaan”. Meitä suomalaisiahan nyt ei välttämättä tunneta Euroopan optimistisempana kansana. Kaikki kuitenkin tulee menemään ihan päin männikköä ja ihan pianhan niitä asuntoja luovutetaan siellä ilmaiseksi hyviin koteihin. Suomalaiset kummaksuvatkin tänne Alteaan tullessaan, kun täällä ei kaikki espanjalaiset olekaan kaduilla kerjäämässä, vaipuneet depressioon, alkoholismiin tai tappaneet itseään. 

Itse asiassa täällä Alteassa suunnitellaan juuri Moros y Cristianos-fiestaa, joka alkaa parin viikon päästä. Lamasta ei ole tietoakaan, kun paikalliset paasaavat tuhansia euroja kulkueluomuksiinsa, ja kunnantalo myöntää valtaisat budjetit koko viikon kestäville ilotulitussessioille. Naapurustot lisäävät tähän ilotulittamiseen vielä omansa. Jokaisella kaupunginosalla eli barriollahan on oma, yhteiskolehtiin kerätty budjetti, kaupungin tulittamista varten. Pitäähän historiallisia perinteitä nyt kunnioittaa. Espanjassahan laitetaan vuodessa tilastollisesti enemmän rahaa ilotulitteisiin kuin esimerkiksi julkisiin kirjastoihin. ”Liika tieto lisää tuskaa” lienee espanjalaisten ajatuksissa julkisia menoja priorisoidessaan. Rahaa täällä Espanjassa kuitenkin siis on. Tietenkin sen jakautuminen on epätasaisempaa kuin Suomessa, ja julkiset menot on ehkä kanavoitu eri ideologisin kehyksin kuin Pohjoismaissa. On kuitenkin turha luulo, etteikö täällä olisi rahaa. Eri asia on siis, miten sitä käytetään. Itse toivon, että lama aiheuttaisi jopa sellaisen valtaisan käänteen, että jokaisen pikkukylän virkamiehillä ja pormestareilla ei olisi enää huikeita luksusautoja kuljettajineen automaattisesti. 

Espanja hymyilee
- ainakaan Altean fiestan varustuksista ei tingitä!

Kansannousuja täällä ei sitten noita Madridin hippejä lukuunottamatta ole. Ihmiset ovat aivan liian kiireisiä kiistellessään cervezan ääressä kulmabaarissa siitä, onko Zapatero (nykyinen pääministeri) idiootimpi kuin Rajoy (oppositiojohtaja) vai onko Rajoy idiootimpi kuin Zapatero. Kiistaa tuottavat myös monet muut päivänpolttavat asiat, kuten esimerkiksi se, että eihän Kataloniassa voi opettaa lapsille mitään espanjaksi. Kyllä se kataloniaa olla pitää. Muuten kansakuntaa ei nyt heilauta oikeastaan mikään, koska paella on yhtä hyvää kuin aikaisemminkin. Siinä välissä espanjalainen menee playalle, ottaa cervezan ja on autuaan tietämätön siitä, että pohjoiseurooppalaiset ajattelevat heidän olevan konkurssissa ja koko maan joutuvan perikatoon. Kyllä se appelsiini aina sieltä puusta kuitenkin suuhun putoaa - ihan jo pelkän painovoiman ansiosta. Miettihän jo Aristoteles näitä asioita aikoinaan. Lisäksi espanjalaisethan ovat todistaneet painovoimateoriat aina oikeiksi historian saatossa. Espanja on kuin kissa, joka putoaa aina jaloilleen jollain ihmeen tavalla, joka ei välttämättä selkene muille eurooppalaisille.   

Monella ulkomaalaisella on ihan oikeasti ajatuksissa, että kun maassa on tilastollisesti näin kova työttömyys, niin pakkohan täällä on epätoivon vallita. Moni ei ole tulleet ollenkaan miettineiksi, että Espanjassa perheyhteisö hoitaa asian niin, ettei kukaan jää ilman sunnuntaista kirkkomessua tai ainakaan paellaa. Lisäksi espanjalaiset ovat varsin optimisista kansaa. He tanssivat flamencoa siinä vaiheessa, kun muualla Euroopassa tulee vaakasuorassa räntää. Kerjäläisiä ei ainakaan meidän alueella ole yhtään sen enempää kuin Helsingissäkään.

Lisäksi moni unohtaa Espanjan olevan esimerkiksi Suomea yli 9 kertaa suurempi maa väestöllisesti. Lisäksi maa on jakautunut hyvin moneen leiriin, ihan jo historiallisen taustan vuoksi. Maa on jaettu 17 itsehallintoalueeseen, maakuntiin ja tuhansiin kuntiin. Maa on myös jyrkkä luokkayhteiskunta, kuten muutkin Välimeren maat tai esimerkiksi Iso-Britannia ja siksi alueidenkin välillä on mullistavia eroja. Itse ostin kaksi kiinteistöä Alteasta viime vuonna. Hyvillä alueilla voi ostaa turvallisesti - ei tarvitse kuin pitää silmät ja järki päässä. Jos näet keskenjääneitä, turisteille tarkoitettuja epätoivon loma-asuntokyliä, joissa ikkunat ovat kalterein varustettu varmistaaksesi asumisen vankilameiningin rikollisten häätämiseksi, niin voit olla varma, että alueen kysynnän ja tarjonnan suhde ei välttämättä ole tasapainossa. Hinnat ovat siis näissä tapauksissa alttiita putoamaan ja roimasti. Jos taas näet ympärilläsi vaurautta, hyvinvointia ja järkevällä tavalla rakennettuja rannikkokaupunkeja, joissa on oma, paikallinen elämä, niin tilanne on täysin toinen. Minne ne Euroopan vauraat ja eläkeläiset sitten tulevaisuudessa asettautuisivat elleivät tänne Espanjaan? Mikä maa pystyy tarjoamaan yhtä hyvän yhdistelmän Välimeren asunnon hankkijalle kuin Espanja? Tämä siis tulee varmistamaan kysynnän tulevaisuudessakin. 

Altean ja Costa Blanca Norten sijoittuminen
Espanjan kartalla

Eurooppassa on meneillään historian suurin väestönmuutos. Väestö ikääntyy ja luo valtavat paineet Välimeren asuntomarkkinoille tulevaisuudessa. Mikä onkaan mukavampaa kuin nousta aamulla auringonnousuun ja nauttia joulukuussa aamukahvit terassilla Välimeren kimallellessa edessä? Jos taas mietit ostamista sementoituneesta betonikylästä, jossa on tuhansia samanlaisia standardiasuntoja myytävänä, niin sanoohan sen tietenkin maalaisjärkikin, ettei sijainti ole asunnolle silloin hyvä - siis jos ajattelee, että joskus tahtoisi päästä siitä asunnosta järkevällä tavalla eroon. Tietenkin kyseisillä alueilla myyjien epätoivo on niin suuri, että hinnat ovat täysin eri luokkaa kuin alueilla, joissa viihtyvät nekin, joiden ei ole ihan pakko siellä olla. Espanja on suurien vastakohtien maa, johon mahtuu useita mikroilmastoja – ja mikrotalouksia! Täällä nyt eivät nuo egalitarisuuden aatteet ole muutenkaan niin suuressa huudossa. 

Location, location, location - nämä ovat edelleen ne kolme tärkeintä syytä kiinteistökaupassa. Ja KYLLÄ: suomalaisetkin ostavat Espanjassa asuntoja ja ovat vielä itse asiassa erinomaisen tyytyväisiä täällä auringossa. Mikäs täällä on nauttiessa maisemista, lämmöstä, hyvästä ruoasta, juomasta, paikallisesta kulttuurista ja aktitiveeteista? Ei kun espanjalaisten mukaan vaan fiestaan! Ei mikään ihme, että täällä eletään pitkään ja vanhetaan laadukkaasti. Ja KYLLÄ: nyt on hyvä aika ostaa! Voi itse asiassa tehdä huikeita löytöjä – kunhan vain katsoo, mistä ostaa! 

-Taru-

Elämää espanjalaiskylissä

Laskeuduin Alteaan vuonna 2006 Brysselin vilskeestä. Elämä muuttui elämyksiksi espanjalaiskylissä. Täällä eivät aina niin tiukat säännöt päde, ote elämään on vähintäänkin rentoa ja burn out-tilanteita tuskin tunnetaan! Espanjalaisten ehtymätön elämänilo ja mielikuvitus tekevät tästä maasta uskomattoman kokonaisuuden koomisia tilanteita. Spain is different! Tässä joitakin poimintoja matkani varrelta:

                                                      Altean ja Calpen välillä liikkuu UFO:ja

Ufoja liikenteessä!

Ja minulla on niistä todisteaineistoa. Tässä kuva todistamaan kaikkea epäilevälle Suomen kansakunnalle, että meillä täällä Espanjassa liikkuu lentäviä lautasia ihan vapaana. Menee nimittäin tässä ihan autoni edessä ja pujahtaa kätevästi Mascaratin tunneliin. Sieltä se UFO sitten pujahti sukkelasti ja suunnisti päättäväisesti Calpea kohti.

Asuntokauppa Espanjassa on ammattilaisten hommaa

Mainostusta paikallisten tapaan.

Espanjahan on tunnettu siitä, että asuntomarkkinoilla pääsee helposti eroon rahoistaan. Samoja asuntoja on kaupiteltu useille henkilöille, välittäjät eivät ymmärrä edes maan kieltä, saatika liike-elämän kulttuuria. Jotkut ottavatkin kohtalonsa omiin käsiinsä ja ryhtyvät markkinoimaan asuntoaan ihan itse. Enkä kyllä yhtään ihmettele.

Espanja on itse asiassa kärsivällisten ihmisten maa

...vai mitä sanoisit siitä, kun Vodafone on syyskuun 2011 alussa laskuttanut meitä tasan vuoden ajan Internet-yhteydestä, jota meillä ei ole? Asiaan ei auta kiljuminen puhelimessa, kaksi kertaa kuussa tehtävä tarkastussoitto Vodafonen loppumattomille asiakaslinjoille, joissa teitä palvellaan aina ”en un momentito”, ei auta faksien lähettäminen. Ei edes virallisten kirjeiden. Olemassa olematon linja on ja pysyy. Mutta kuka pystyy siis todistamaan, ettei meillä ole kyseistä linjaa? Eihän ne tosiaan näy. Eli ehkä se linja leijailee toimistomme salaperäisessä ilmapiirissä.

Vihdoin 3 viikon jälkeen!

Vodafone on hyvä myös kaksoislaskutuksessa. Aina ottavat tililtä kaksinkertaisen summan. Joka kuukauden laskun jälkeen alkaakin kuukausirutiineihimme kuuluva perintä. Juristilla uhkailukaan ei auta. Onhan puhelimen päässä yleensä juristimieheni. Hän on kovaluontoinen, mutta Vodafonelle ei voi kukaan mitään. Onneksi vähän aikaa sitten saimme heidän kanssaan jo virallisen sopimuksen tehtyä – ihan jo 3 vuoden asiakkuuden jälkeen. Ja yhdestä ylimääräisestä mokkulanettiliittymästä pääsimme jo eroon. Ei mennyt edes vuotta. Uusien puhelinlinjojen saaminen yritykselle on myös hauskuuttava, ihan oma lajinsa. Tässä kuvassa toimistossamme juhlitaan, koska Peter sai uuden liittymän vaivaisen 3 viikon ja 15 muistutussoiton/käynnin ja sähköpostiviestin jälkeen.

Joskus siis mañana-maassa kannattaa vain laittaa lippalakki päähän ja suunnistaa playalle! Niin ne espanjalaisetkin tekevät. Myös hän, jonka pitäisi olla sinulle tuomassa sitä uutta liittymää! Elämää ei oteta Espanjassa liian vakavasti. Ehkä täällä siksi eletäänkin pidempään kuin Suomessa. Lisäksi ilonaiheita löytyy ihan pienistä arkipäivän asioista. Esimerkiksi siitä, kun onnistuu saamaan uuden puhelimen ja SIM-kortin.

Onhan Espanjassa työpaikkojakin avoinna!

El Economistan-lehden kansi laman harmaina
vuosina - "etsimme uutta valtionvarain
ministeriä"

Espanjahan on jatkuvasti talousuutisissa massatyöttömyytensä vuoksi. Parin vuoden Espanjassa olemisen jälkeen yksi maan tärkeimmistä talouslehdistä julkaisi työpaikan. Lehti oli oma-aloitteisesti julistanut Pedro Solvesin eli silloisen valtiovarainministerin paikan uudelleenhakuun. Koskahan Suomessa Kauppalehti tekee saman aloitteen?

Tunnelmia terassilta

Täällä pärjää myös tällainen keskitason valokuvaaja. Siis sellainen, joka taskupokkarikameralla ottaa kuvia, joista yleensä henkilöiltä puuttuu esimerkiksi puolet otsasta. Maisemakuvaus ainakin onnistuu. Upeita maisemia nimittäin riittää silminkantamattomiin, eli käytännössä sen taskupokkarikameran voi suhaista ihan minne vaan ja painaa nappia. Näissä maisemissa on hyvä nauttia lasi (tai muutama sellainen) viiniä ja parantaa maailmaa. Sehän on aina ollut mun vahvuuksia!

Kyllä näitä maisemia kelpaa katsella :)

-Taru-

Kujajuoksussa espanjalaisten kanssa

Huh! Takana viikko raatamista ja huonosti nukuttuja öitä. Syynä ei ollut monelle suomalaisturistille tyypilliset kauppojen kiertelystä tulleet hiertymät jalkoihin ja nukkumista haittaavat palovammat, kun etelän lämpöön päästyä ei malta hillitä itseään.

Viime viikko kului vuokrausbisneksen suunnittelussa ja käynnistämisessä, jota me harjoittelijatkin saimme olla toteuttamassa. Suunnitteluun kuului monta haastavaa vaihetta: Ensinnäkin tarpeen määrittely. Monet suomalaiset haluavat mieluummin asua kodikkaassa vuokra-asunnossa, jossa saa rauhassa heräillä ja syödä aamupalaa kuin hätäillä hotellien check-out ajoista murehtien.

Itse sain suunnitella koko vuokraprosessin kulkua siitä lähtien kun asiakas ottaa yhteyttä vuokratakseen jonkun tietyn asunnon aina asiakkaan saapumiseen ja mahdolliseen jälkipyykkiin asti. Suunnittelin myös toimintamallin vuokra-asuntojen hankkimiseen ja loin rakenteen aiheeseen liittyvälle nettisivulle. Erittäin tärkeä osa toimivan kokonaisuuden löytämiseksi olivat aivoriihet ja kokoukset muiden kanssa, koska itse ei pysty ajattelemaan kaikkia mahdollisia tilanteita vaikka kuinka yrittäisi.

Aikaa vievin ja hermoja eniten rassaava vaihe koko touhussa on ollut (ja on edelleen) asuntojen omistajien kanssa toimiminen ja asuntojen vuokralle ottaminen. Suomalaisille tuottaa paljon harmaita hiuksia espanjalainen työskentelytapa, jossa ”tapaamiset” ovat erittäin tärkeitä ja niitä järjestetään paljon. Tulokset saattavat kuitenkin jäädä Roope-sedän kahviakin laihemmaksi. Suhteiden luominen ja ylläpito on asia, jossa ainakin minulle on vielä paljon ymmärtämistä. Lisäksi, monen tiedon saaminen on (Jukolan veljesten hiiden)kiven alla. Ja kun siihen vielä lisätään espanjalaiset härät (esimerkiksi byrokratia, harmaatalous, epäsuora puhetapa jne.) ympärille, niin soppa on valmis. Niinkin yksinkertainen asia kuin pohjapiirustus, on usein käytännössä mahdotonta saada. Huhhuh! Onneksi en osaa espanjaa niin hyvin, että minut lähetettäisiin kujajuoksuun espanjalaisten kanssa…

Kuitenkin suomalaisella jääräpäisyydellä ja sisulla homma on saatu mielestäni hyvään kuosiin. Olemme valmiina vastaanottamaan ensimmäiset vuokra-asiakkaat. Ajan kuluessa luomamme toimintamallit tulevat varmasti muuttumaan ja kehittymään, mutta jostakin on aina lähdettävä liikkeelle. Pienessä yrityksessä olen mielestäni oppinut paljon enemmän yrittäjyydestä ja liike-elämästä mitä suuressa firmassa olisin koskaan tässä ajassa ehtinyt oppia. Kun reilun kuukauden päästä palaan viimeiseksi syksyksi kuluttamaan kouluni auditorion penkkejä, niin osaan varmasti yhdistää uutta opittavaa tietoa näihin kokemuksiin. Ei muuta kuin tartutaan härkää sarvista ja kohti uusia haasteita.

-Juho-

Altea vs. Riviera (6-0)

Asunto Ranskan Rivieralta (mieluiten Nizzasta ja läheltä rantaa), lasi viiniä ja autuasta elämää - tässä monen unelma, eikö niin? Kuitenkin monikaan meistä ei välttämättä ole ikinä tutustunut Rivieran keskilämpötiloihin, asumiskustannuksiin tai saati sitten rannan lähellä olevien asuntojen neliöhintoihin. En ihmettele, jos monelta unelma jää toteutumatta, kun he huomaavat, miten kallista Rivieralla onkaan asua. Jo pelkästään 95-oktaanisen bensiinin hinta 9.8.2011 oli Ranskassa 1,54€ litralta (lähde www.prix-carburants.gouc.fr), eli melkein samoissa hinnoissa liikutaan kuin Suomessakin. Toista se on kuitenkin Espanjan Alteassa, Välimeren helmessä, jossa samana päivänä bensiinin hinta oli 1,36€ litralta (lähde www.geoportal.mityc.es). Miksi et siis säilyttäisi unelmaasi  Välimeren auringosta, mutta vaihtaisi vain unelmasi toteutumispaikkaa? Seuraavana sinulle hieman syitä valita juuri Espanjan Costa Blanca Norte Ranskan Rivieran sijaan.

Altean rantakatua

Aloitetaan ilmastollisista syistä. Altean alueen erityinen mikroilmasto hellii kehoa ja mieltä. Vuoden keskilämpötila on 18 celsiusastetta (holidayweather.com), joten villapaita voi olla vuoden kylmimpänäkin aikana harvinaisuus. Sama luku Rivieralla on 15 celsiusta (holidayweather.com), joten Suomen talvea sinne ei kannata lähteä karkuun. Mitä meren vuoden keskilämpötiloihin tulee, Alteassa luku on 18,4 celsiusta, joka voittaa Rivieran 16,9 celsiusta mennen tullen (holidayweather.com). Ei kai kukaan halua siirtyä vain avannosta toiseen? Alteassa auringosta saa nauttia keskimäärin 8,4h päivässä, kun taas Rivieralla luku jää vain 7 tuntiin päivässä (holidayweather.com), joten Altea on auringonpalvojan selvä valinta. Altean puolesta puhuvat myös heinä-elokuun 29 celsiuksen keskilämpötila ja tammi-helmikuussakaan keskilämpötila ei laske alle 6 celsiuksen. Ranskan Rivieralla heinä-elokuussa keskilämpötila on vain 26 celsiusta ja tammi-helmikuussakin keskilämpötila laskee pari astetta Altean keskiarvon alle (holidayweather.com). Unelmien asunnon sijaintia kannattaa siis todellakin harkita uudelleen.

Maisemia Altean vanhasta kaupungista

Sitten muihin syihin - hintoihin. Kuten jo aikaisemmin mainitsinkin bensiinin hinta Ranskan Cannesissa on huomattavasti kalliimpi kuin Alteassa, joten autoilijan kannattaa miettiä tarkkaan, miten paljon lompakossa on varaa laittaa bensiiniin. Tilastokeskuksen mukaan Ranskan hintataso oli vuonna 2010 12% yli Euroopan keskitason, kun taas Espanjan hintataso oli 3% alle Euroopan keskitason. Suomen vastaava arvo oli 23% yli Euroopan keskitason (EU27, www.tilastokeskus.fi), joten Ranska ei ole kovinkaan paljon halvempi maa asua kuin Suomi. Espanja on siis hintatasoltaankin huomattavasti parempi vaihtoehto loma-asunnon sijainniksi kuin Ranska, joten on kai jo syytä haudata Riviera ja ottaa tilalle Espanja ja varsinkin Costa Blanca Norte! Mainittakoon vielä vertailun vuoksi Altean ja Nizzan neliöhinnoista. Jos haluat ostaa Nizzasta kerrostaloasunnon rannan läheisyydestä, sinun tulee keskimäärin pullittaa 7202€ neliöltä, mutta jos haluat samanlaisen asunnon Alteasta, neliöhinnaksi jää keskimäärin vain 2477€ neliöltä (suuntaa-antava, laskettu eri kiinteistövälittäjien internetsivuilla olevista myyntihinnoista). 

Hintatason ja ilmaston lisäksi Altea antaa muitakin syitä paremmuudelleen. Alteassa asuu huomattavasti piilomiljonäärejä, poliitikoita (kuulema esim. Gorbatsov). Paparazeille viuhahtelu tai valtamerialusten kokoisten yksityisveneiden näyttäminen kateelliselle karvalakkikansalle ei kuitenkaan kuulu Altean tyyliin. Paikka on enemmänkin taiteellis- ja spirituaalishenkinen. Kylän taiteilijat maalailevat kesäaikaan kaduilla, eritoten taidefestivaalien aikaan. Onhan täällä taideyliopistokin.

Tylsistymäänkään Alteassa ei voi päästä. Jos tahtoo viettää fiestaa sanan varsinaisessa merkityksessä, niin 10 kilometrin päässä sijaitsevassa Espanjan rantakaupunkien mekassa, Benidormissa, meno, maisemat, ympäristö ja oikeastaan aivan kaikki muuttuvat täydelliseksi Välimeren bilehulinaksi, jolle ei näy loppua. Onkin uskomatonta, miten kaksi näin erilaista paikkakuntaa voivat olla vierekkäin ja säilyä niin täysin erilaisina! Eli sitä kuuluisaa äksöniä ei puutu, jos Altea alkaisikin tuntua liian seesteiseltä ja hienostuneelta ilmapiiriltään. Benidormissa voi varustetason vaihtaa vaikka kumisaappaisiin ja heittäytyä villiksi.

Lopuksi on myös hyvä huomioida, että Ryanair lentää halvalla Tampereelta Alicanteen ilman välilaskuja, mutta Ranskaan kyseisellä lentoyhtiöllä et Suomesta pääse. Itseasiassa Nizzaan et pääse halvalla ilman välilaskua, ja voit huomata asian myös itse vertaamalla hintoja www.vertaa.fi sivustolla. Mitä siis enää mietit? Unelmiesi eläkekoti tai loma-asunto sijaitsee Alteassa.

-Roosa-

Aguardiente

Raketin moottori sammuu tyytyväisenä vajaan 30 kilometrin mutkittelevan matkan jälkeen. Astun ulos autosta ja haistan aina niin rauhoittavan hevosten tuoksun. Olen siis saapunut tallille hoitamaan ja ratsastamaan Aguardientea (aka Aku), tuota Juhon taivaisiin ylistämää hevosta. Huomaan hymyileväni, kun kävelen kohti Akun pilttuuta. Pienenä tyttönä saatu hevoskärpäsen purema ei ota laantuakseen edes näin ’vanhemmalla’ iällä, vaan olen aina yhtä innoissani saapuessani tallille.

Aguardiente laitumella

Juho kertoikin jo aikaisemmin hieman ”faktaa” hoitamastani ja ratsastamastani Akusta, joten minun on kai syytä hieman oikaista muutamaa kohtaa. Aku on siis 7-vuotias espanjalainen ori, jonka omistajan tähtäimessä on kouluttaa hevosesta Gran Prix –tason kouluratsastushevonen. Nyt ei siis tosiaankaan puhuta mistään tavallisesta suomiputesta, jolla rymytään metsässä miten sattuu, vaan suuren potentiaalin ja upeiden liikkeiden omaavasta laaturatsusta. Akun elopainosta Juho oli suurin piirtein oikeassa, tosin sitäkin omistaja haluaa kovasti kasvattaa lihaksen muodossa. Voin käsi sydämellä sanoa, etten ole aikaisemmin nähnyt tai saati sitten ratsastanut yhtä hienoa ja pitkälle koulutettua hevosta.

Aguardiente ja sen omistaja

Harjaan ja satuloin Akun, jonka jälkeen suuntaamme kohti tiettyä mäkeä, jossa sen lihaksistoa treenataan säännöllisesti. Akun treeniohjelmaan kuuluu säännöllisesti kouluratsastusta, esteratsastusta sekä maastoratsastusta, jotta se kehittyisi tasapainoiseksi liitokavioksi. Sen omistajan mukaan tämä espanjalainen orhi tylsistyy helposti, joten sille on kehitettävä monipuolista toimintaa jatkuvasti, ja mitä monipuolisempaa tehtävää se saa, sitä paremmaksi sen lihaksisto kehittyy. Aku tykkää näistä mäkitreeneistä valtavasti ja saammekin ajan lentämään kuin siivillä. Pian huomaan, että olemme treenanneet jo melkein tunnin verran, joten on hyvä lähteä takaisin tallille ja pesulle.

Virkistävän suihkun jälkeen syöttelen Akua vielä nurmialueella ja ihastelen sen piirteitä. Tavoilleen uskollisena Aku vetää vihreää kuin viimeistä päivää. Sen ruokahalu näyttäisi olevan pohjaton. Lopulta vien Akun talliin ja päästän sen ansaitulle iltalevolle taputusten ja lörpöttelyjen kera. Poistuessani Raketilla tallialueelta huomaan taas hymyileväni hölmönä – ei ole parempaa tapaa viettää vapaata iltaa kuin täällä.

-Roosa-

Kaupunki, joka täytyy kokea itse

Jos olisin Suomessa, viikon odotetuin päivä olisi perjantai. Kun olen Espanjan Alteassa, odotan jokaista päivää yhtälailla, sillä tapahtumaa ja vilinää riittää aina. Vilkaimmillaan elämä Alteassa on yleensä siestan päätyttyä, kun aurinko alkaa laskemaan. Vanhan kaupungin täyttää puheensorina ja muusikoiden soitto, kun taas merenrannassa voi illallista ja nauttia samalla meren aaltojen kohinasta. 

Koska Altea on Valencian autonomisen alueen kulttuurin pääkaupunki, löytyy täältä kulttuuria  varmasti jokaisen makuun. Yleensä on vaikea pysyä mukana, mitä milloinkin tapahtuu, ja mikä fiesta on parhaimmillaan menossa. Tapahtumat eivät rajoitu ainoastaan viikonlopuille vaan niitä vietetään yhtälailla viikollakin. Eilen lopetettuani iltavuoroni, kuulin aplodeja lähistöltä. Kodin sijaan päätinkin suunnata ääntä kohti ja päädyin jazz –konserttiin. Ilta oli tunnelmallinen ja juuri sitä mitä kaipasin siihen hetkeen.

 

Tiesin olevani oikeassa paikassa, kun kävelin ensimäistä kertaa Altean kujilla. Naapureilla olivat ovet kadulle asti auki, ja ihmisillä on tapana tervehtiä tuntemattomiakin. Usein talon asukkaat  tuovat  tuolinsa kaduille, ja siinä he sitten rupattelevat naapureiden kanssa ja jututtavat ohikulkijoita. 

Illallistamaan mennessä on viikollakin hyvä olla ajoissa liikenteessä, sillä syrjäisimmätkin ravintolat ovat yleensä tupaten täynnä illallisaikaan. Paras tapa on tietenkin varata pöytä etukäteen. Aina hyvä vaihtoehto on vanhassa kaupungissa sijaitseva Oustau, joka on kuuluisa inspiroivista annoksistaan.  Hyvä esimerkki heidän mielenkiintoisista ja suussasulavista annoksistaan on esimerkiksi ”Sirloin Love Story” eli ulkofilettä mansikkakastikkeen kera. Sopii hyvin esimerkiksi romanttiseen iltaan.

Pelkästään Altean ilmapiiristä nauttiminen on jo kokemus. Täällä vallitsevaa tunnelmaa on mahdoton ilmaista sanoin tai valokuvin - jokaisen täytyy aistia ja kokea se itse.

-Kristiina-

Vapaapäivä - eli biitsille

Minulla on vieraita Suomesta, jotka ovat luonani Alteassa vain muutaman päivän. Yhden päivän päätämme viettää biitsillä. Paikan valinta on vaikea, koska hyviä rantoja on valtavasti. Alteaa olemme jo nähneet jonkin verran, eikä pikkukivirannat viehätä kovin paljoa – vaikka ne ovatkin pyöreitä. Calpe olisi muuten loistava paikka, mutta bussi- ja juna-asemilta tulisi 2-3 kilometrin kävelymatka lähimmällekin rannalle. Benidormissa taas riittäisi biitsiä vaikka muille jakaa, mutta siellä on turisteja enemmän kuin hyttysiä Lapin hillasoilla. Valenciassa olisi kaikkein parhaimmat biitsit, mutta… no joo, sinne menisi bussilla kolme tuntia suuntaansa ja vielä puoli tuntia päälle kaupungin sisäisillä.

Villajoyosan värikkäitä taloja rantabulevardilla

Villajoyosa on sopivan matkan päässä, vain puoli tuntia junalla. Asemaltakin on matkaa rantaan vain vajaa kilometri. Rantabulevardin vieressä on mahtavia vihreitä puistoja, ja rannan talot on maalattu kivasti kaikki omalla värillä. Kaupungin halki menevä parikymmentä metriä syvä joenuoma on kuivattu puistoksi. Siellä on mukava kävellä tai istuskella varjossa päivän kuumimpina hetkinä.

Ranta Villajoyosassa (Valencian kielellä La Vila Joyosa) on loistava. Se on hienoa hiekkaa, siellä täällä on kasvaa palmuryhmiä ja tilaa riittää. Pohja syvenee erittäin loivasti, ja aallot ovat kohtalaisia. Kuumana päivänä vedessä viihtyy tuntikaupalla, kunhan vain muistaa laittaa riittävästi vedenpitävää aurinkovoidetta.


Harmittaa hieman, koska jos vieraani olisivat tulleet viikkoa aiemmin, heinäkuun lopussa, olisimme nähneet Villajoyosassa mahtavan näytelmän, jossa rantaan tulee valtavasti laivoja, ja rantakadulla alkaa taistelunäytös muslimien ja kristittyjen välillä – aivan kuin muutama sata vuotta sitten tapahtui oikeasti. Esiintyjät kuulemma panostavat pukuihin ja aitoon tunnelmaan ihan tosissaan ja valmistautuvat esitykseen koko vuoden.

Suklaatehtaan vanha myymäläauto

Iltapäivällä käymme vielä tutustumassa paikalliseen Valor-suklaatehtaaseen. (Nam!) Siellä järjestetään opastettuja kierroksia aina tasatunnein, jonka päätteeksi vierailijat saavat tuoreita maistiaisia. Tehtaanmyymälästa saamme hyvät tuliaiset Suomeen sekä vähän naposteltavaa illaksi.

-Juho-

Torrevieja

Raketin moottori huutaa hoosiannaa, kun päästelemme menemään N-332 pitkin. Vauhtia on huimat 80 km/h, mutta rakkaan Raketin mielestä sekin on jo liikaa. Olemme matkalla kohti Torreviejaa, tuota suomalaisten suosimaa turistikohdetta. Alteasta lähdettyämme maisemat ovat muuttuneet yhä kuivemmiksi ja kuivemmiksi, ja kuivuus saavuttaa huippunsa Torreviejassa.

Torrevieja

Tuntuu, kuin olisi saapunut muinaiseen Villin Lännen kylään, jonka keskustassa tosin romanttisten Keskilännen asumusten sijasta katuja ympäröivät betonilaatikot. Massiivinen betonikanta onkin kirjavasti graffitein koristeltu. Kaupungin ympärille levittäytyvät ulottumattomiin jatkuvat loma-asuntoalueet, joten täältä ei varmasti myytävät asunnot lopu kesken. Nyt ymmärrän, miksi  Espanjassa on niin paljon myymättömiä asuntoja. Tottakai kaupungissa on hieman enemmän rakennuksia, ja ne ovat paremmassa kunnossa kuin vanhassa cowboy-kaupungissa, mutta silti se tuntuu Altean jälkeen erilaiselta. Tässä vaiheessa me kummatkin – Juho ja minä – kummastelemme, miksi juuri tästä on tullut suomalaisten suosima kohde. Nähtävästi suomalaiset suuntaavat ensimmäisenä Torreviejan hiekkarannoille ottamaan aurinkoa. Se antanee kysymykseemme vastauksen.

Altean ja sitä ympäröivien kaupunkien luontoon jo tottuneena Torreviejan aavikkomaisuus on meille vieras. Olimme Juhon kanssa vain kuulleet negatiivista palautetta alueesta, mutta silti tänne oli matkattava 80km verran. Eihän nyt ihmisten juoruja pidä kuunnella, vaan kaikki pitää kokea itse. Valitettavasti kaikkea ei kannattaisi päästää toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos niin kuin minulla on yleensä tapana tehdä – koskien vähän jokaista asiaa.

Peugeot 206 aka Raketti

Dippaamme Välimeren aaltoihin ennen kotiinpaluuta, muttei sekään mene suunnitelmien mukaan. Tuuli yhdessä hienon hiekan kanssa varmistavat, että virkistävän uimareissun jälkeen olemme yhtä pölyisiä ja hiekkaisia kuin ennen uimista. Onneksi kotona Alteassa voimme pulahtaa mereen uudestaan, niin saame pölyt karistettua pois. Käännämme Raketin nokan kohti Alteaa ja huomaamme, miten ihanaa on jälleen palata kotikaupunkiimme. Mukavaa, kun täällä on muitakin eurooppalaisia kuin brittejä. Aina silloin, kun minun tekee mieli tutustustua brittiläiseen kulttuuriin, voin suunnata kohti  Benidormin Rincon de Loix asuinaluetta, jonka vaikutus ei onneksi yllä Alteaan ja siitä pohjoiseen.

-Roosa-

Ridin' a horse

Otamme Roosan kanssa Raketiksi kutsumamme auton tallista ja suuntaamme kohti jylhien vuorien syleilyssä olevaa suurta luksustallia, jossa majailee lähes sata Valencian provinssin uljainta nelijalkaista. Mielessäni on Venäjän edellisen presidentin, ”macho-Putinin”, lehdistölle antamat kesälomakuvat vuoden-parin takaa, jossa hän ratsasti korkealla vuoristossa ilman paitaa (Putin mtv3.fi :ssä). Ylläni on cooli hihaton paita ja rennot shortsit, silmilläni tummat aurinkolasit. Heti tallille päästyämme aion ottaa hevosen tallista, hypätä satulaan ja karautan appelsiini- ja viinitarhojen läpi kohti vuoria, joilta palaamme auringon viime säteiden valaistessa polkua. En ole ratsastanut aiemmin kuin kerran pikkupoikana kotikylän markkinoilla, jossa pääsin leppoisan shetlanninponin kyytiin, mutta olen lukenut kaikki Tex Willerit ainakin vuodesta 1980, joten tiedän kyllä, miten hevosia käsitellään.

Parkkeeraamme Raketin puolivarjoisaan paikkaan ja suuntaamme kohti ”Akun” pilttuuta. Aku, eli Aguardiente, on yksi Espanjan mahtavimmista eläimistä. Se on vasta 7-vuotias ori, josta on tuleva vähintään kansallisen tason kenttäratsastushuippu, ehkä jopa kansainvälisenkin. Kuulema, jos Aku olisi Suomessa, niin se olisi ehdottomasti Suomen kolmen parhaan hevosen joukossa, vaikka se onkin vielä teini-ikäinen, ja koulutus on vasta aluillaan. Hevosen rodusta en osaa sanoa, mutta tämä on kyllä aivan toista maata kuin lauhkeat suomenhevoset. Aku on tulta ja tappuraa - kuusisataa kiloa dynamiittia. Se on kuin voimainsa tunnossa oleva nuorimies. Väriltään se on mustapilkkuinen ja harmaa, mutta kuulemma iän karttuessa sen harmaa väri vaalenee, ja pilkut häviävät niin, että siitä saattaa tulla jopa aivan valkoinen. Samanlainen, jota Napoleonkin ratsasti.

Kun lähestymme Akun pilttuuta, se huomaa tutun hahmon ja alkaa levottomana liikehtiä ympäriinsä ja tömistellä jalkojaan – taitaa kaivata jo kovasti ulos. Roosa aukaisee oven, jolloin Aku meinaa heti tunkea ulos, mutta Roosa vain työntää kaverin kauemmaksi, jotta saa laitettua oven kiinni. Itse otan huomaamattoman puolikkaan askeleen taaksepäin. Paitakin pysyy vielä päällä…

Aguardiente

Ensiksi Roosa taluttaa Akun pihan poikki ratsastusvälinevaraston viereen harjattavaksi ja satuloitavaksi. Kun  Roosa hakee sisältä jotain, jään taputtelemaan upeaa eläintä. Kärpäset meinaavat kiusata Aguardientea, ja se huitoo niitä kauemmaksi päällään tai jaloillaan. Silloin aina otan varovasti turvavälin. Eihän noista isoista eläimistä voi koskaan tietää… Yht’äkkiä hevonen säpsähtää kuin sähköiskun saanut ja alkaa tempoa itseään irti seinästä. Riimu pamahtaa poikki. Ei tainnut olla pelkkiä kärpäsiä ilmassa. Roosa tulee katsomaan ja sanoo: ”Pidäpä tuosta kiinni, haen sisältä uuden”. Mietin, että mitähän minä pystyn tekemään, jos hevonen päättää lähteä kauemmaksi ampiaisesta, mutta onneksi Roosa tulee jo takaisin.

Käymme kävelemässä maastossa, jotta Aguardienten lihakset lämpenevät vähän. Kävelen itse viisi metriä perässä, kun Roosa ratsastaa – varmuuden vuoksi. Maisemat ovat mahtavat. Kävelemme kapeaa hiekkatietä pitkin kauniiden appelsiini-, viinirypäle- ja manteliviljelmien keskellä. En voi olla ihastelematta luonnon kauneutta – ja Aguardienten komeaa olemusta. Yhden mutkan jälkeen Roosa sanoo, että Aguardiente yrittää aina hidastella siinä samassa kohdassa, koska on joskus saanut siinä maahan pudonneen appelsiinin hevosen omistajalta. Itse en huomaa mitään erityistä. Ihailen vain hevosen käyntiä. Aku näyttää muutenkin olevan melko rauhallinen ja hyväkäytöksinen. Taisi olla alussa vain innoissaan lenkille lähdöstä. Roosa oli kuulemma viikko sitten joutunut näyttämään hevoselle, kuka on kuka, ja kumpi määrää.

Roosa ja Aku maastossa, ja minä hieman perässä
- just in case.

Seuraavan puolen tunnin ajan seuraan kentällä aidan takana, kun Roosa treenaa Aguardientea. Puolituntisen jälkeen kävelemme rauhallisesti takaisin tallin yhteydessä toimivan hienon ravintolan ohitse. Terassilla istuvien katseet kääntyvät uljasta hevosta kohti, ja lapset juoksevat aidan taakse katsomaan. Kiihdytän vauhtiani ja kävelen loppumatkan hevosen edellä kuin omistaja ikään.

Nyt tuosta ratsastusreissusta on jo useampi päivä. Ei taida olla minun juttu… Saa Roosa ja muut hevostytöt touhuta tallilla. Minulle ei nimittäin riitä pelkästään yksi hevosvoima. Huomenna heti aamulla herätessäni laitan uudet Ray Ban Aviatorit päähän ja suuntaan kohti Alicanten lentokenttää Raketilla!

-Juho-

Varaudu hitaaseen toimintaan

Ensimmäinen asia, jonka suomalaisen tulee ottaa huomioon Espanjaan saapuessaan, on se, että kaikki tapahtuu täällä hitaammassa temmossa kuin Suomessa. Suomalaiset ovat tottuneet hoitamaan tehtävänsä mitä pikimmiten ja saamaan ripeää palvelua (ensiapupoliklinikkaa lukuunottamatta), joten espanjalaisten tapa toimia voi tulla yllätyksenä. Espanjalainen elämäntapa on huolettomampaa ja rennompaa kuin Suomessa, ja olenkin saanut huomata asian monen monta kertaa asioidessani espanjalaisten yhteistyökumppaneideni kanssa.

Jouduin tänä aamuna soittamaan espanjalaiselle kollegalleni ja pyysin häntä hoitamaan antamani tehtävän samantien. Tietenkään näin ei käynyt, vaan jouduin soittamaan hänelle reilut kymmenen kertaa ennen kuin asia oli varmasti hoidettu. Aikaa tämän pienen tehtävän hoitamiseen meni yli kolme tuntia, joten saatoin repiä yhden jos toisenkin kerran hiuksia päästäni. Tottakai tämä ei ole minulle enää uusia asia, mutta silti joka kerta minua ihmetyttää, miten espanjalaiset eivät vain voi toimia ensimmäisen pyynnön saadessaan.

Sama asia toistuu jokaisella elämän osa-alueella espanjalaisessa kulttuurissa ja eroavaisuuksia Suomeen löytyy muualtakin. Kukaan ei halua suunnitella elämäänsä etukäteen, ja perhe on espanjalaisille paljon tärkeämpi kuin esimerkiksi  työura. Suomalaiselle tämä on vierasta, koska kulttuurissamme työ, ja menestyminen sen kautta, on erittäin tärkeää ja sukunimi ei välttämättä merkitse mitään, vaikka tulisitkin 'hienosta' suvusta. Espanjassa tämä on täysin päinvastoin - mitä 'paremmasta' perheestä tulet, sitä paremmat mahdollisuudet sinulla on menestyä elämässä. Muutenkin suhdeverkosto merkitsee espanjalaisille paljon, sillä suurin osa työpaikoista täytetään suhteiden perusteella ja liike-elämässä hyvä suhdeverkosto takaa menestymisen. Toisin on Suomessa, jossa työpaikkaan valitaan yleensä juuri tehtävään parhaiten soveltuva/koulutettu henkilö ja alihankkijakin valitaan parhaan tarjouksen perusteella.

Espanjalaisten rennompi ote elämään ei välttämättä aina ole huono asia. Tietenkin liike-elämässä asioiden tulee sujua mieluiten aikataulujen ja sovittujen päätösten mukaan, mutta vapaa-ajalla me suomalaiset voisimme ottaa hieman mallia espanjalaisista. Rennompi ote elämään vähentää stressiä, ja etukäteen suunnittelematon loma saattaa antaa paljon enemmän kuin tiukkaan aikatauluun sidottu neljän viikon vuosiloma. Spontaanius voi olla elämän suola!

Hasta luego!

Espanjaa aamutuimaan

Herätys 6.30 ja suunta kohti aamukahdeksalta alkavaa espanjantuntia Calpessa. Herätys olisi ollut helpompi, jos olisin käynyt eilen illalla ennen puoltayötä nukkumaan, mutta tekemättömät espanjanläksyt oli pakko saada loppuun ennen tunnin alkua. En olisi kehdannut mennä tunnille toista kertaa peräjälkeen tekemättä mitään, sillä viime kerralla häpeä tekemättömistä kotiläskyistä oli niin suuri, etten halua kokea sitä enää uudelleen. Loppujen lopuksi matka kiemurtelevaa N-332 valtatietä pitkin Alteasta Calpeen ei ole yhtään hullumpi, sillä samalla pystyin ihastelemaan aamuauringon valaisempia vuorenrinteitä ja kimaltelevaa merta. Mikäs siinä on ajellessa kauniiden maisemien keskellä!

Matka Alteasta Calpeen voisi kestää monta tuntia reilun 10 minuutin sijaan, jos samalla pysähtyisi matkan varrella oleviin mielenkiintoisiin paikkoihin. Vielä Altean rajojen sisäpuolella oleva Altea La Vellan ranta tarjoaa kirkkaat sukellusvedet ja hiljaisen rannan auringon ottamiseen. Samalla rannalla olevasta ravintolasta voi tilata herkullisia ruoka-annoksia tai vaikkapa vain ostaa jäätelön viilentämään kuumaa kesäpäivää. Altea La Vellan jälkeen voi pistäytyä Altea Hills -asuinalueella, jota kutsutaan myös Espanjan Bevery Hillsiksi. Tätä asuinaluetta asuttavat pääasiassa kuuluisuudet ja varakkaat ihmiset, jotka ovat rakentaneet alueelle hulppeita lukaaleja ja ajelevat kaduilla urheiluautoillaan. Altea Hillsin jälkeen matkustaja voi löytää vielä Altean huvivenesataman, Campomanesin, jossa on tekemistä jokaiseen makuun. Satamassa sijaitsee Altean pursiseura, joka järjestää erilaisia tapahtumia ja purjehdusopetusta. Muista vesiurheilulajeista tykkääville Altean huvivenesatamasta löytyy La Bocana Sailing Point, joka vuokraa muun muassa kajakkeja, kanootteja ja moottoriveneitä asiakkailleen. Kaikkien näiden aktiviteettien jälkeen maha huutaa varmasti ruokaa, joten on hyvä ottaa suunta kohti sataman lukuisia ravintoloita ja valita itselleen niistä mieleinen.

Jos matkalla Calpeen eksyy näihin paikkoihin, huomaa varmasti ajan kuluneen nopeasti. Alueella pystyy helpposti viettämään päivän jos toisenkin, joten kannattaa olla varuillaan, jos on suunnitellut lomansa tiukan aikataulun mukaan. Altean alueella tarvitset rutkasti aikaa, jos haluat nähdä mahdollisimman paljon! Itse vastustin onneksi matkan varrella olevat houkutukset ja saavuin espanjantunnille etuajassa. Tietenkin espanjalaiseen tapaan opettaja saapui hieman myöhässä :).

Hasta luego!